ITSENSÄ JOHTAMISEN TAIDOT Tutustuessani otsikon aiheeseen menneen kesän aikana törmäsin usein itsensä johtamisen taitojen osaamisvajeeseen. Tämä osaamisvaje on syntynyt samanaikaisesti kun perustyön luonne on muuttunut. Yritykset palkkaavat tällä hetkellä oma-aloitteisia ja aikaansaavia ihmisiä, jotka ovat parhaimmillaan tiimeissä. Entinen malli, jossa yksittäinen ihminen oli yksi hammasrattaan palanen on muuttunut radikaalisti suurimmalla osalla aloista. Valitettavasti teollisen yhteiskunnan malleista esimerkiksi kellokorttijärjestelmä elää omaa sitkeää elämäänsä. Tällainen kontrolli ei ole nykypäivää, sillä hyvän ja ammattitaitoisen johtamisen työkalupakista löytyy innostavia elementtejä enemmän kuin kontrolloivia. Minulle itsensä johtamisen tarkoittaa sitä, että minä pystyn suunnittelemaan, tarkkailemaan ja seuraamaan omaa tekemistäni. Samalla pystyn asettamaan tavoitteita ja unelmia omalle tekemiselleni. Osaan myös asettaa asioita tärkeysjärjestykseen eli priorisoida ne tehtävät j

  VALMENTAJAN TYÖSSÄ JAKSAMINEN Aihe nousee pintaa aina ajoittain ja nyt olemme taas hetkessä, jossa asiaa tarkastellaan jo korkeammillakin tahoilla. Ennen tätä hetkeä olen kokenut asioiden käsittelyn hyvin lajikohtaisena tai jopa paikallisena haasteena. Marraskuun alussa julkaistussa Mehiläisen teettämässä kyselytutkimuksessa haasteita löytyi jaksamisessa ja riittämättömyyden tunteiden osalta. Väsymystä tai uupumusta valmenustyössä koki 40% ja riittämättömyyttä 34% vastaajista. Mikäli kyseiseen tutkimukseen haluaa tarkemmin tutustua se löytyy helposti netistä kyseisiä hakusanoja käyttämällä. Itse kuitenkin haluan tässä kirjoituksessa jakaa omia kokemuksia sekä huomioita otsikon mukaisessa kontekstissa. Omat ensimmäiset kokemukseni arvostuksen ja ymmärryksen puutteesta kohdentuvat päätoimisen seuratyöntekijän arkeen 2000-luvun alkupuolella, jolloin tuttavani kysyvät minulta, että mitä "oikeita töitä" teen valmennuksen lisäksi. Tästä hetkestä ollaan tietenkin tultu jo eteenpäi