ARVOSTUKSEN PUUTE SUOMALAISTEN SEUROJEN URHEILUJOHTAMISESSA En tiedä voisinko olla ajankohtaisempi tämän kirjoituksen kanssa, jota olen kirjoitellut jo pitkin kesää. Omat kokemukseni päävalmentajan tehtävissä pääsarjoissa ovat olleet hetkiä joihin peilaan tämän kirjoituksen näkemyksiä. Lisäksi lainaan anonyymisti niiden kollegoiden sanoja, jotka ovat omista kokemuksistaan uskaltaneet minulle kertoa. Puutteellisessa ja olemattomasta urheilujohtamisessa on esimerkkejä vuosien saatossa vaikka kuinka ja paljon. Ensimmäinen ongelma on urheilujohtamisen arvostuksen puute ja toinen osaamattomuus. Arvostuksen puute seuroissa näkyy ensisijaisesti siinä ettei urheilujohtajia tai urheilutoimenjohtajia kaikissa seuroissa ole. Mikäli tällainen urheilujohtamiseen erikoistunut ihminen löytyy ollaan astuttu ensimmäisen kynnyksen yli. Minulle on perusteltu urheilusta vastaavan henkilön puuttumista sillä, että se on puhdas kuluerä. Kuluerä, jonka hyödyistä on kovin vähän näyttöä. Mikäli urheilujohtaja t

 TAVOITTEET, UNELMAT JA SISÄINEN MOTIVOITUMINEN Omat kokemukseni sekä omasta elämästä että urheilijoiden kanssa käymistä keskusteluista ovat hyvin yksiselitteiset. Ilman tavoitteita tekemisestä tulee harhailevaa ja vähintäänkin raskasta puurtamista, mikäli sanoja tavoite ja unelma käytetään synonyymeina. Itselleni olen määrittänyt unelmat pitkän aikavälin päämääriksi ja tavoitteet lyhyemmän aikavälin päämääriksi. Tätä samaa jaottelu tulen käyttämään tässäkin tekstissä. Jokaista unelmaa pitää pilkkoa tavoitteisiin, sillä muuten aikajana pitenee merkittävästi. Ihmisen tulee konkretisoida itselleen tai esimerkiksi valmentajaa apuna käyttäen unelmansa väliportaat eli tavoitteet. Valmentajan olen käyttänyt monenlaista metodologiaa tavoitteiden asettelussa ja huomannut sen, että mitä konkreettisempi tavoite on sitä päämäärätietoisemmaksi tekeminen tulee. Helpoiten tämä onnistuu fyysisen suorituskyvyn mittaamista vaatimissa suorituskykytesteissä. Jotkin urheilijat tarvitsevat motivoituakseen

 PSYKOLOGINEN TURVALLISUUS URHEILUSSA Otsikon sana vilahtelee aina siellä täällä kun puhutaan eri yhteyksissä työelämästä ja ilmapiiristä. Itse käytän sanaa kun tarkoitan ympäristöä, jossa jokainen sen kyseisen ympäristön toimintaan osallistuva tuntee olonsa turvalliseksi olla juuri sellainen kuin on. Ei tarvitse pelätä sitä mitä muuta ajattelevat hänen keskeneräisistä ajatuksistaan tai sitä, että hänet painetaan alas innovatiivisten asioiden suhteen tai joku ryhmän jäsen kritisoi tai pahasuopaisesti kommentoi ajatuksiani.Psykologisesti turvallisessa ympäristössä voi vapaasti olla virheellinen, vajaa, erehtyväinen tai keskeneräinen ilman pelkoa. Useasti psykologinen turvallisuus yhdistetään jonkinlaiseen pehmoilu -kulttuuriin, jossa asioista ei uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä. Itselleni psykologinen turvallisuus on juurikin päinvastaista, koska siinä jokainen jäsen laittaa itsensä alttiiksi julkiselle arvostetulle kehittyäkseen paremmaksi. Minulle se merkitsee myös sitä, että v

 OMA HERÄÄMISENI MENTAALISEEN SUORITUSKYKYYN Kuten tekstissäni VALMENNUSTIIMI OSAAMISTARPEET JA TEHTÄVÄT avasin on valmentajuudessa paljon ulottovuuksia. Samaisessa tekstissäni mainitsemani mentaalinen suorituskyky tarvitsee kokonaan oman tekstinsä sillä siihen olen kuullut monenkin urheilijan uran kaatuneen tai tyssänneen. Minua kokeneemmat ja viisaammat valmentajat ovat siis sanoittaneet minulle jo 2010-luvulle useimmiten suomalaisten jalkapalloilijoiden esteeksi jonkin mentaalisen kyvyn puutteen. Muistan käyneeni useammankin keskustelun Eerikkilän urheiluopistolla kyseisestä aiheesta. Se sai minut kiinnostumaan valtavasti suomalaisen jalkapalloilijan mentaalisen kyvyn harjoittamisesta.  Itselläni ei asiasta ollut mitään kokemusta, sillä vuosituhannen vaihteen molemmilla puolilla pelatessani en muista kenenkään valmentajan puhuneen minulle koko asiasta mitään. Siksipä ajattelin ottaa selvää silloista mentaalivalmennuksen työkaluista suomalaisessa seurakentässä. Tutkimusmatkani oli ko