OMA HERÄÄMISENI MENTAALISEEN SUORITUSKYKYYN

 OMA HERÄÄMISENI MENTAALISEEN SUORITUSKYKYYN

Kuten tekstissäni VALMENNUSTIIMI OSAAMISTARPEET JA TEHTÄVÄT avasin on valmentajuudessa paljon ulottovuuksia. Samaisessa tekstissäni mainitsemani mentaalinen suorituskyky tarvitsee kokonaan oman tekstinsä sillä siihen olen kuullut monenkin urheilijan uran kaatuneen tai tyssänneen.

Minua kokeneemmat ja viisaammat valmentajat ovat siis sanoittaneet minulle jo 2010-luvulle useimmiten suomalaisten jalkapalloilijoiden esteeksi jonkin mentaalisen kyvyn puutteen. Muistan käyneeni useammankin keskustelun Eerikkilän urheiluopistolla kyseisestä aiheesta. Se sai minut kiinnostumaan valtavasti suomalaisen jalkapalloilijan mentaalisen kyvyn harjoittamisesta. 

Itselläni ei asiasta ollut mitään kokemusta, sillä vuosituhannen vaihteen molemmilla puolilla pelatessani en muista kenenkään valmentajan puhuneen minulle koko asiasta mitään. Siksipä ajattelin ottaa selvää silloista mentaalivalmennuksen työkaluista suomalaisessa seurakentässä. Tutkimusmatkani oli kovin lyhyt, sillä yhdelläkään seuralla ei ollut mitään syystemaattista tapaa kehittää mentaalista suorituskykyä. Ilman joidenkin yksittäisten valmentajien omia kykyjä ja keinoja, tilanne oli lähes sama kuin omalla peliurallani. Se kuitenkin varmistui ettei mitään seurajohtoista tai systemaattista toimintaa ei ollut.

Samoihin aikoihin pääsin tutustumaan myös muutamaan eurooppalaiseen jalkapalloakatemiaan ulkomailla. Olin kiinnostunut saamaan tietoa keinoista ja tavoista auttaa pelaajia verrattaen erilaisessa ympäristössä. Kun lähdin tuolle matkalleni oli salisesti innoissani siitä, ettei heilläkään todennäköisesti tulisi olemaan mitään systemaattista tai johdettua mentaalisen suorituskyvyn parannusohjelmaa. Ajatukseni olikin tuolloin, että voisiko tämä olla se "salainen ase", jolla suomalaiset pelaajat voisivat jatkossa erottua suuresta massasta ja saada mahdollisuuksia ulkomailla.

Enempää väärässä en omassa hypoteesissani olisi voinut olla. Jokaisella ulkomaisella pelaajakehitykseen keskittyneellä seuralla oli olemassa testattu ja jo uudelleen modifioitu mentaalisen suorituskyvyn kehitysohjelma. He suhtautuivat asiaan samalla vakavuudella kuin tuohon samaan aikaan Suomessa suhtauduttiin taitokisoihin eli suljettujen tilanteiden teknisten ominaisuuksien mittelöihin. Pelaajilla oli omatoimisia harjoitteita ja tehtäviä vaikkapa tunteiden hallintaan liittyen tai harjoitteita siihen miten odottamattomien vaikeuksien kohdalla ne voitaisiin kääntää positiivisiksi oppimisen hetkiksi. Samaan aikaan Suomessa kerättiin leimoja tai tarroja erilaisiin pomputtelu-passeihin.

Tuosta ajanjaksosta sain oman kimmokkeeni tehdä asialle jotain. Samaan aikaan joiden urheiluoppilaitosten arkeen saatiin psyykkisen valmennuksen ammattilaisia, jotka alkoivat tuoda valmentajien tietoisuuteen mentaalisen suorituskyvyn harjoitteita. Olin lähes pöyristynyt kokemuksistani urheiluoppilaitosten joidenkin lajien valmentajien osaamis- ja ymmärtämistasoista kyseisen aiheen ympärillä. Luulin todellakin, että koko suomalaiselle lajikentälle asia esiteltäisiin uutena. Nämä minussa suurta ihailua herättäneet kovat sisältöosaajat muista lajeista, hallitsivat myös mentaalisen suorituskyvyn kehittämisen periaatteet. Ne olivat olleet heillä käytössä jo vuosia ja olivat arkipäivää heidän urheilijoilleen. Olimme jalkapallossa edelleen teollisen yhteiskunnan valmentajakulttuurin varjossa, kun muissa lajeissa mentiin jo kirkkaasti valoisalla puolella.

Omat kokemukseni urheilijana olivat olleet siis nollatasoa. Omat kokemukseni valmentajan aiheesta lepäsivät joissakin satunnaisissa hetkissä, jolloin joku oli tarvinnut kuuntelijaa tai olkapäätä. Kykyjä ei minulla ollut asiasta lainkaan. Jotain asialle oli tehtävä.

Hyppäsin mukaan sen hetkisen asuinpaikkani urheiluoppilaitoksen oppimisen piiriin, jossa useamman lajin valmentajista koostunut ryhmä opiskeli mentaalisen suorituskyvyn asioita yhdessä. Mentorimme kehotti meitä kokeilemaan erilaisia asioita ja antoi työkaluja käyttöömme. Vierailimme toistemme harjoituksissa ja annoimme palautetta. Yhteistoiminnallinen oppimisen piiri tönäisi minut matkalle kohti parempaa valmentajuutta. Kun tähän samaan aikaan kävin jalkapallon valmentajalisenssijärjestelmän koulutusta, jossa minulle esiteltiin ajatus ihmisten valmentamisesta, olin täysin myyty.

Ryhdin tekemään harjoituskirjaa jalkapalloilijoille. Kirjan tarkoituksena oli antaa pelaajille harjoitteita, joiden avulla he saisivat mentaalisia kykyjä pelin vaihteleviin tilanteisiin. Laadin ensin asteikon mentaalisista kyvyistä mitä pelaajauralla vaaditaan. Seuraavaksi järjestelin asteikon prioriteettijärjestykseen, jonka jälkeen pyrin ottamaan huomioon mentaalisten kyykyjen oppimismahdollisuudet opiskelijan ikään verraten. Tämän jälkeen jäsentelin isojen otsikoiden alle konkreettisia harjoitteita, joita tekemällä urheilijalle syntyisi parempi mentaalinen suorituskyky. Kaikki minut tuntevat myös varmasti tietävät etten tähän yksin mitenkään pystynyt vaan sain apuja koulutetulta psykologilta, joka sparrasi minua enemmän kuin tarpeeksi.

Syntyi Voittava Mieli -työkirjasarja. Kirjojen tarkoituksena oli antaa pelaajille harjoitteita sisäisen palon kasvattamiseen ja ylläpitoon, keskittymiskykyyn, valmennettavana olemiseen, motivoitumiseen, urheilijana elämiseen, sinnikkyyteen, tunnehallintaan, itseluottamuksen vahvistamiseen, joukkueurheilun lainalaisuuksiin ja kilpailemiseen. Mielestäni erittäin tarvittavia kykyjä urheilijoille tänäkin päivänä vaikka tuosta jäsentelystä onkin kulunut jo kohta kymmenen vuotta. Tämän kirjan harjoitteita käytin systemaattisesti omassa työssäni ja käytän edelleenkin. 

Nykyajan pelaajat ovat paljon tietoisempia mentaalisen suorituskyvyn mahdollisuuksista ja haasteista kuin ennen. Demokraattisen ja solidaarisemman yhteiskunnan vallatessa alueita teolliselta yhteiskunnalta, syntyy urheilijoita, jotka osaavat myös vaatia valmentajilta kykyjä mentaalisen suorituskyvyn parantamiseksi ja hyvä niin. Olemmehan jo pitkän aikaa sitten ymmärtäneet sen, että urheilijat ovat kokonaisuuksia eivätkä muovausalustoja saatikka käyttöesineitä.

Voinkin helposti todeta omat huippu hetkeni valmentajana osuneen niihin kohtiin, joissa olen onnistunut saamaan pelaajan kiinnostumaan asioista joilla on merkitystä. Kun merkitys täsmentyy haluaa urheilija oppia kontrolloimaan omia kykyjään, joilla heidän omat unelmansa ovat mahdollisia todennäköisemmin kuin ilman mentaalisia kykyjä suoritutua lajinsa vaatimuksista.