HYVÄN HARJOITUKSEN RAKENNE

 HYVÄN HARJOITUKSEN RAKENTAMINEN

 

Jos karsitaan valmentajuuden oksistoa ja jätetään vain runko pitäisi valmentajan olla koko ajan matkalla otsikon mukaiseen tavoitteeseen. Matkani varrella olen suunnitellut ja toteuttanut lukuisia harjoitteita, joista koostuu harjoituskokonaisuus. Harjoituskokonaisuus suunnitellaan etukäteen tarpeiden mukaan ja yhdessä kokonaisuudessa pidetään mielessä se mitä ollaan harjoittelemassa. Tämän kirjoituksen rakenteena pidetään olettamusta, että jokainen pelaaja on ymmärtänyt ja toteuttanut ne pelaajien vastuulla olevat omatoimiset toimenpiteet ennen harjoitusta, näillä tarkoitan juurikin niitä osa-alueita, joita olen avannut aiemmassa kirjoituksessani PELAAJAN VASTUU -otsikolla.

 

Jotta hyvä harjoitus olisi mahdollinen pitää myös oppimisen ja oivaltamisen ilmapiiri olla luotuna ryhmän kanssa. Mikäli tässä on haasteita ei hyvä harjoitus ole mahdollista rakentaa. Ihminen on psyykis-fyysiskokonaisuus ja näitä kumpaakaan ei pysty harjoittamaan erikseen vaan molempia harjoitetaan aina ja koko ajan yhdessä. Tällä todellakin tarkoitan kirjoittamaani, sillä esimerkiksi mentaalisten työkalujen harjoittelussa urheilija joutuu aluksi ponnistelemaan keskittymiskyvyn ja muiden omien kyvykkyyksien kanssa saavuttaakseen tässäkin asiassa huipputason. Toisaalta kun harjoitetaan esimerkiksi, vaikka nopeusvoiman jotakin harjoitetyyppiä tulee pelaajan pystyä ylläpitämään mielikuvaa syy-seuraussuhteista sekä toteuttamaan maksimaalisia toimintamalleja pitkiäkin aikoja ilman välipalkintoja.

 

Olen tehnyt moniakin kausisuunnitelmia omalla urallani ja ne ovat auttaneet itseäni ymmärtämään junioritoiminnan haasteellisuutta siitä mitä pitäisi pystyä opettamaan merkittävän lyhyessä ajassa. Kun tuohon lisää fysiologisia ja biomekaniikan faktoja vaikkapa jalkojen hermotuksen rakenteesta törmäsin hyvin usein siihen, ettei tunnit joukkueharjoituksessa mitenkään riitä asioiden oppimiseen eli muistamiseen, Kuten olen edellisissä teksteissäni kertonut, pidän oppimista muistamisena. Tuota muistamisen tavoitetta olen jahdannut omassa valmentajuudessa läpi vuosien ja jatkan sitä edelleen. Tarkoitukseni on siis rakentaa harjoitus, jossa edetään helposta vaikeampaan. Omia metodejani avatakseni kerron aluksi sen, että omat harjoituksen manipulointi keinoni on aika ja tila määreen manipulointi. Keinoina käytän useasti rajoitettua tilaa sekä vastustajia. En ole kovinkaan suuri kosketusrajoitteiden käyttäjä, mutta tuokin manipulointi keino sopii erinomaisesti joihin harjoitetyyppeihin. 

 

Koska olen tällainen keski-ikäinen teollisen yhteiskunnan kasvatti, sain valmennusoppini insinöörimäisistä elementeistä. Näitä elementtejä eli blokkeja minulla on kasattuna valmennnusosaamisen varastoon, josta käyn päivittäin tarkastelemassa ja tutkailemassa. Blokit ovat olleet kovin tarkkarajaisia, mutta viime vuosien aikana laatikoista ovat kadonneet reunat ja näenkin nykyään valmentamisen enemmän sellaisena leijuvana valmennusosaamisen pumpulipilvenä, jossa osa-alueet ovat sekoittuneet toisiinsa enemmän ja vähemmän. Tämä antaa myös uusia mahdollisuuksia nähdä ja oppia uusia yhdistelmiä eri asioiden välille täysin yllättäen ja pyytämättä, kuten yksi entinen ministeri sanoi kohun keskellä. Asioiden löytämiseen menee tietenkin tässä metodissa enemmän aikaa, kun tarkasti sijoitettujen asioiden löytämisen metodissa, mutta uusien kytkösten löytäminen on tällä hetkellä niin palkitsevaa, että teen sitä enemmän kuin mielelläni. 

 

Pitkän alustuksen jälkeen päästäänkin sitten otsikkoon… itselleni hyvä harjoitus on siis sellainen tilaisuus, jossa oppija ja opettaja yhdessä etsivät tilanteeseen sopivinta ratkaisua. Kaksisuuntainen ja psykologisesti turvallinen oppimisympäristö takaa sen, että muistaminen mahdollistuu korkeilla todennäköisyyksillä. Toistamalla ja varioimalla toimintaa annamme oppijalle mahdollisuuden toimia myös opettajana sille, joka alkukaan oli opettaja. Tätä kirjoittaessani itselleni tulevat kylmät väreet selkäpiihin sillä olen päässyt useasti mukaan tällaisiin tilanteisiin ja siksi koen olevani kovin etuoikeutettu päästessäni toimimaan usean huippupelaajan kanssa useiden vuosien aikana. Valmentajan työssä pyrin rakentamaan harjoitteeseen tarvittavat rakenteet ja periaatteet. Näiden sisällä pelaajat ratkovat tilanteita siten, miten he itse parhaaksi näkevät. Toiset tarvitsevat apuja ja toiset näyttävät toimintoja, joita en osannut edes kuvitella. 

 

Konkreettisena esimerkkinä voisin antaa esimerkin meidän joukkueen tämän vuoden hyökkäyspelaamisen harjoitteesta. Aluksi harjoitteissa puhuttiin siitä, että aina kun saamme mahdollisuuden edetä, etenemme vauhdikkaasti säilyttäen mahdollisuuden jatkaa etenemistä. Tätä kautta rakensimme hyökkäystoiminnalla periaatteen, jota vahvistimme, vaikka epäonnistumisia matkan varrelle sattui enemmänkin. Periaatteen jälkeen automatisoinnin jälkeen autoimme pallon ympärillä olevia pelaajia oivaltamaan sen, miten he pystyisivät parhaan kykynsä mukaan auttamaan hyökkäystoimintaamme ja varmistamaan tasapainon säilymisen. Tämä synnytti rakenteen, joka auttoi periaatteiden toteutumista. Olimme yhdessä luoneet periaatteet ja rakenteet, jotka tuottivat toivottuja toimintoja maalintekemisen todennäköisyyden kasvattamiseksi sekä vastustajan maalintekemisen minimoimiseksi. Kun tuota prosessia katsoo nyt jälkeenpäin, koen todella suurta onnistumisen riemua siitä, miten taidokkaasti pelaajat toimivat yhdessä periaatteiden ja rakenteen tukiessa yhteistoimintoja.

 

Harjoitetyyppeinä käytimme erilaisia aaltoja sekä pienempiä osajoukkueharjoitteita. Myös yksilöiden teknistaktisten valmiuksien harjoitteita käytimme kauden mittaan lähes viikoittain. Aaltoharjoite tarkoittaa sellaista harjoitetta, jossa pallo käynnistyy samalta joukkueelta kävi edellisessä tilanteessa mitenkä tahansa. Usein käytimme aalloissamme myös tupla- tai triplapallometodia, jossa uusi pallo tuodaan valmentajien toimesta peliin välittömästi, kun hyökkääväjoukkue on sen menettänyt. Tällä oli tarkoitus manipuloida kaaostilanne, joita pelissä syntyy useasti. Osajoukkueharjoitteiden organisointia toteutettiin myös pitkälti aaltoperiaatteina, mutta sillä erotuksella, että sitä toteutettiin todennäköisimmin vuoropuolin. Näissä harjoitteissa hyökkäävillä pelaajilla on vähemmän havainnoitavia osioita eli tapahtumaan osallistuu rajoitetumpi määrä pelaajia tai/ja hyökkäykseen käytettävä alue on rajoitteinen verrattuna tavalliseen aaltoharjoitteeseen. Yksilöiden teknistaktistaharjoitetyypillä tarkoitan toistopohjaista harjoitusta, jossa erilaisin keinoin manipuloidaan viimeisen syötön paikka sekä viimeistelypaikka. Näissä harjoitteissa käytän usein kosketusrajoituksia, jotta edes pieni paine olisi luotavissa tapahtumiin. Näissä harjoitetyypeissä päästään useammin käsiksi esimerkiksi siihen mihin viimeinen kosketus ennen laukausta tulisi ottaa, jotta pelitilanteessa blokkaamaan tullut pelaaja ei onnistuisi blokissaan. Nämä harjoitetyypit eli harjoitteet, joissa ei ole vastustajia tai puolustajan toimintaa rajoitetaan rajusti esimerkiksi alueella eivät ole omia suosikkejani. Olen usein törmännyt siihen, että pelaajien kyky kuvitella tilanne autenttiseksi pelitilanteeksi puuttuu ja tekemisestä tulee helposti sinne päin tekemiseksi. Mutta varmasti tällaisilla harjoitteilla on myös paikkansa ja aikansa.

 

Jokainen aalto tai osajoukkueharjoitus tulee johtaa pelistä ja sen tilanteesta. Säännöillä ja rajoitteilla pyritään siis manipuloimaan autenttinen pelitilanne tai sen osa, jotta pääsisimme ratkaisemaan kyseistä hetkeä mahdollisimman useasti. Näillä toistoilla on tarkoitus antaa pelaajalle kyvykkyyden tunne ratkaista sama tai samankaltainen tilanne jo olemassa olevilla avaimilla. Teknistaktisen yksilöharjoituksen tarkoituksena on saattaa pelaajan tietoon pieniä asioita, joihin ei ole pelin kiivaassa hetkessä mahdollisuutta havainnoida. Automaatiotason saavuttaminen vaatii paljon toistoja sekä erilaisia harjoitustyyppejä. Siltikään emme pysty varmistamaan pelaajan selviytyvän jokaisesta tilanteesta mitä eteen tulee, mutta hyvällä harjoituksella pystymme varmistamaan sen, että ainakin joihinkin tilanteisiin ratkaisut tulevat selkärangasta. Vaikka kuinka kuulen erilaisista lähteistä faktaa pelaajien tärkeimmästä ominaisuudesta laadukkaan suorittamisen takaamiseksi en ole kovinkaan usein kuullut puhetta siitä, että kaikista tärkeintä olisi yhdistelykyky. En ole siis lähtenyt keskusteluun, jossa joskus kaikkein tärkeintä on tekninen osaaminen pelivälinettä kohtaan ja joskus se on pelikäsityksen alle sijoittuvat asiat. Kuulinpa menneinä vuosina myös sen, että kaikista tärkeintä on fyysiset ominaisuudet ennen mitään teknis-taktistakykyä. Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että pelaaja, jonka yhdistelykyky on korkein saavuttaa parhaiten ne omat tavoitteet mitä kukin itse haluaa saada. Tällä tarkoitan sitä, että pelaaja, joka pystyy yhdistelemään ja suhteuttamaan omat tekniset taidot vauhtiin, jolla liikkuu ja samalla näkemään vastustajia, tiloja ja omia pelaajia on kyvykkäin toteuttamaan peliä. Usein suuri variaatio ominaisuuksien välillä ajaa pelaajat tekemään ei toivottuja ratkaisuja tilanteissa, joita pelissä tulee eteen. Yhdistelmä ja sopeuttamiskykyä todentamalla pelaajalle luodaan mahdollisuus realistisempaan itsearviointikykyyn, joka monella pelaajalla on joko liian matala tai liian korkea, harvemmin realistinen. 

 

Hyvän harjoituksen rakenne on siis leikkaus mahdollisimman autenttisesti pelitilanteesta. Tätä hetkeä manipuloimalla saamme toisteisuutta oivaltamisen mahdollisuuteen ja sitä kautta oppimiseen eli muistamiseen. Valmentaja tarkoitus on luoda periaatteet ja rakenne, jotta pelaajien yhteistoiminta pystyisi loistamaan annettujen raamien sisällä mahdollisimman kirkkaana. Helpoin tapa tehdä tämä kaikki on tietenkin pelata erilaisilla numeraalisilla määrillä. Näin saamme ilman manipulointia luotua tilanteita, joita peleissä syntyy. Pelien ainut miinuspuoli on se, että kontrollimme luoda maksimaalinen määrä haluttuja oivaltamisen hetkiä eivät ole kontrollissamme vaan peli rullaa tavalla tai toisella. Tämän vuoksi hyvän harjoituksen rakenteeseen tarvitaan myös toisenlaisia harjoitetyyppejä. Tämäkin vain ja ainoastaan siksi, että varmistamme haluttujen toimintojen toistomäärän isoksi.