Tekstit

  VEIKKAUSLIIGAJOUKKUEEN VALMENTAJAN ARKI OTTELUKAUDELLA  OSA 2 Avaan tässä tekstissäni omaa arkeani nykyisessä työpaikassani. Omat kokemukseni eri kaupunkien pääsarjajoukkueista ovat hyvin samankaltaiset perusluonteeltaan mutta eroavaisuuksiakin löytyy, tietenkin. Pyrin tekstiin, jossa teen mahdollisimman vähän oletuksia ihmisten ennakkotiedoista, jotta saisin mahdollisimman autenttisen kuvan siitä mitä tämä työ ihan oikeasti on. Veikkausliigavalmentajan päivät voi helposti ketegorisoida kolmeen kategoriaan: päivät jolloin pidetään joukkueen harjoitukset, päivät jolloin ei pidetä joukkueharjoituksia ja pelipäivät. Pelipäivätkin voisi jakaa kahteen eli koti- ja vieraspeleihin mutta mennään tällä kertaa yhdellä. PERUSPÄIVÄT JOLLOIN EI PIDETÄ JOUKKUEHARJOITUSTA Usein näitä päiviä kutsutaan vapaapäiviksi, koska tuolloin valmennus ei yleensä saavu valmennustiimin työhuoneelle. Tähän kategoriaan kuuluu myös päiviä, jolloin joukkueharjoitusten sijaan pidetään yksilö- tai pienryhmäharjoituksi
VEIKKAUSLIIGAJOUKKUEEN VALMENTAJAN ARKI OTTELUKAUDELLA  OSA 1 Avaan tässä tekstissäni omaa arkeani nykyisessä työpaikassani. Omat kokemukseni eri kaupunkien pääsarjajoukkueista ovat hyvin samankaltaiset perusluonteeltaan mutta eroavaisuuksiakin löytyy, tietenkin. Pyrin tekstiin, jossa teen mahdollisimman vähän oletuksia ihmisten ennakkotiedoista, jotta saisin mahdollisimman autenttisen kuvan siitä mitä tämä työ ihan oikeasti on. Veikkausliigavalmentajan päivät voi helposti ketegorisoida kolmeen kategoriaan: päivät jolloin pidetään joukkueen harjoitukset, päivät jolloin ei pidetä joukkueharjoituksia ja pelipäivät. Pelipäivätkin voisi jakaa kahteen eli koti- ja vieraspeleihin mutta mennään tällä kertaa yhdellä. PERUSPÄIVÄT JOLLOIN PIDETÄÄN JOUKKUEHARJOITUS Kaikissa joukkueissa, joissa olen ollut on lähes identtinen peruspäivän rakenne. Joukkueharjoituksen rakenne ja teemat piirretään käytännössä edellisenä päivänä. Joskus tehdään muutaman päivän jaksojen suuntaviivoja, mutta ei koskaan l
VALMENTAJUUS, INTOHIMO -AMMATTI Kevät on jo pitkällä, leskenlehtien ensimmäiset silmut avautuvat ja luonto alkaa heräilemään talvihorroksestaan. Ruoho pilkottaa pientareilla ja jalkapallokentillä alkaa kuhina. Tämän uuden alun ja toivon aikakaudella, alkaa myös kotimainen pääsarjajalkapallo. Odotukset ja energisyys lisääntyy kaikilla sektoreilla. Noilla sanoilla en olisi vuosi sitten pystynyt kuvailemaan kevättä ja Veikkausliigan alkua. Tunnelmat olivat toki odottavat, mutta samalla jännittyneet ja pelokkaat. Epävarmuus oli läsnä koko ajan.  Intohimo -ammateissa, kuten valmentaminen, ihminen sukeltaa ammattiinsa sisälle usein niin, että melkein kaikki muu menettää ympärillä merkityksensä. Valmentaja kamppailee itsensä kanssa siitä, että voiko ja pitäisikö tehdä enemmän.  Tätä vuoropuhelua valmentaja käy itsensä kanssa myös siviilipuolella. Perheelliset ammatinharjoittajat kamppailevat ajankäytöstä työn ja perheen välillä. Yksineläjillä tätä kamppailua ei ole, vaan käytännössä poikkeuks
VOITTAMINEN JA MENESTYMINEN Aiheesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja sekä luotu portaisia polkuja. Asia on yksi merkittävimmistä asioista, miksi ihmiset tekevät asioita, joita tekevät. Voittamisen ja menestymisen määrittely on kovin yksioikoista sekä yleiseen mielipiteeseen ja kulttuuriin sidonnaista. Laumasieluiset ihmiset menevät turvalliseksi kokemallaan tiellä ja etsivät toisten ihmisten hyväksyntää. Ison omaisuuden kerryttäminen on meidän kulttuurimme yleisin merkki siitä, että ihminen on menestynyt. Voittajia ovat ne, jotka ovat saavuttaneet ulkopuolisten mittarijoitsijoiden mielestä parhaan tuloksen asiassa, josta kilvoitellaan. Huippu-urheilun osa-alueella kuulumme kategoriaan, jossa menestymistä ja voittamista mitataan ulkopuolisilla mittareilla. Mittarit ovat kovin yksipuoliset ja niiden tärkeyttä korostetaan erilaisilla gaaloilla ja niiden aikana jaetuilla palkinnoilla. Tämän ymmärtää vain ja ainoastaan siitä syystä, ettei palkitsijoilla ole muuta mahdollisuutta tai osaamist
 VALMENTAJUUDEN ARKEA PRESEASONILLA JOUKKUEPROSESSIN ÄÄRELLÄ Monet ovat kysyneet millaista valmentajan työ on. Olen tässä blogissani yrittänyt kuvailla erilaisin tavoin valmentajuuden eri puolia. Näiden kirjoitusten tarkoituksena on ollut olla avoin omista kokemuksistani sekä auttaa tulevia valmentajia ottamaan huomioon erilaisia puolia, joita työhön liittyy. Tässä tekstissäni kuitenkin avaan sen mitä preseason -viikko 2024 pitää sisällään. Huippu-urheilun kentässä preseasonilla päivät ovat lähtökohtaisesti pidempiä ja intensiivisimpiä kuin pelikaudella. Valmentajat tutkivat lähtökohtaisesti prosessien etenemistä kaikin saatavien keinojen avulla. Koen itse, että neljä merkittävintä prosessia, joiden tarkoituksena on nivoutua lopulta yhdeksi ovat: fyysisen suoritus kyvyn prosessi, pelillinen prosessi, sosiaalinen prosessi sekä mentaalinen prosessi. Näitä voidaan kutsu myös yhdessä joukkueprosessiksi. Kuitenkin jokainen osa-alue on yhtä tärkeä ja vaatii valtavia ponnisteluja maksimaalise
 SISÄLTÖOSAAMINEN Olen kirjoittanut paljon valmentajuuden otsikon alla siitä mitä ilmiöitä olen matkani varrella kokenut ihmeelliseksi, ärsyttäväksi, tarpeelliseksi tai tarpeettomaksi. Kaikki aiheeni ovat käsitelleet asioita, joista ei omasta mielestäni ole ainakaan useasti otettu esille kun puhutaan valmentajuuden kompleksisesta ammatista. Nyt kuitenkin haluan vihdoin ja viimein avata omaa näkemystäni ja kokemustani siihen mikä tässä ammatissa on mielestäni se kaikista tärkein... sisältöosaaminen. Kirjoituksistani on voinut saada sen käsityksen, etten pidä kovinkaan suuressa arvossa jalkapallojargonia tai pelin analyyttista puolta. Minut tuntevat tietävät ettei asia todellakaan ole näin. Saatan olla joskus pahin jalkapallo jargonisti tai futisnörtti mikäli tilanne sen sallii. Näistä asioista kuitenkin puhutaan yleisesti aika paljon ja siksi olen jättänyt sen myöhemmälle tarkastelulle tässä kronologisessa blogissani.  Jos kuitenkin tarkastelet kirjoituksiani vähän tiheämmällä kammalla,
 MEDIA JA SEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUKSET VALMENTAJUUTEEN Olen jo joissakin teksteissäni viitannut median tekemisiin ja tekemättäjättämisiin valmentajuuden matkallani. Avaan tässäkin tekstissäni jälleen kerran myös kuultuja tarinoita anonyymisti, sillä en halua saattaa yhtään kollegaani median suurennuslasin alle uudestaan. Koska valmentajan työ on merkattu julkiseksi viraksi tai työksi on siihen kohdistuva arviointi arkipäivää varsinkin huippu-urheilumaailmassa. Maailmalla pahimmillaan ollaan tilanteissa, jossa paparazzit jahtaavat autoin ja moottoripyörin uutta valmentajaa, jonka nimitystä ei ole vielä vahvistettu tai julkaistu seuran toimesta. Samaiset rahan perässä kuolaavat hyeenat piileskelevät naapuritalojen puskissa saadakseen kuvan jostakin yksityisestä tapahtumasta. Tämä yksittäinen kuva voi olla pienen omaisuuden arvoinen ja siksi valmius tehdä sen eteen, myös harmaan alueen päätöksiä, on matala. Tälle tasolle ei suomalainen urheilujournalismi ole kuitenkaan mennyt kuin aniharvoi