MEDIA JA SEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUKSET VALMENTAJUUTEEN

 MEDIA JA SEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUKSET VALMENTAJUUTEEN

Olen jo joissakin teksteissäni viitannut median tekemisiin ja tekemättäjättämisiin valmentajuuden matkallani. Avaan tässäkin tekstissäni jälleen kerran myös kuultuja tarinoita anonyymisti, sillä en halua saattaa yhtään kollegaani median suurennuslasin alle uudestaan.

Koska valmentajan työ on merkattu julkiseksi viraksi tai työksi on siihen kohdistuva arviointi arkipäivää varsinkin huippu-urheilumaailmassa. Maailmalla pahimmillaan ollaan tilanteissa, jossa paparazzit jahtaavat autoin ja moottoripyörin uutta valmentajaa, jonka nimitystä ei ole vielä vahvistettu tai julkaistu seuran toimesta. Samaiset rahan perässä kuolaavat hyeenat piileskelevät naapuritalojen puskissa saadakseen kuvan jostakin yksityisestä tapahtumasta. Tämä yksittäinen kuva voi olla pienen omaisuuden arvoinen ja siksi valmius tehdä sen eteen, myös harmaan alueen päätöksiä, on matala.

Tälle tasolle ei suomalainen urheilujournalismi ole kuitenkaan mennyt kuin aniharvoin. Viimeisimpänä esimerkkinä kuitenkin monien päivien käsittämätön mediapyöritys nuoren naisurheilijan ympärillä, joka ei ehtinyt lentokoneeseen. Tämä negatiivisuuden trendi on kuitenkin täysi kopio kansainvälisestä urheilujournalismista. Mittasuhteet unohtuvat ja negatiivisuus myy.

Omat kokemukseni ovat olleet lähes kaikkien valtamedian edustajien kanssa negatiivisia. Useimmiten he ovat olleet niitä paikallislehtien urheilutoimituksen ykköstykkejä, mutta myös muita journalisteiksi itseään kutsuvia on tullut eteeni matkan varrella. Näitä kaikkia toimittajia yhdistää samankaltaisuus etsiä negatiivisia asioita vaikka ympärillä leijuisi kuinka paljon merkkejä positiivisuudesta. Nämä jo ikääntyvät herrat tekevät kaikkensa sen eteen, että jokin lipsahdus tai muu raflaavan otsikon tapaus hyppäisi valmentajan suusta. He ovat tehneet työtään jo useamman vuoden ajan ja eivät aidosti ole lainkaan kiinnostuneita siitä mitä valmentaja vastaa heidän kysymyksiin vaan tulkitsevat sanoja omien tarpeidensa mukaan. Kun vertaan näitä toimitusten dinosauruksia niihin uuden sukupolven toimittajiin, jotka tekevät jatkokysymyksiä vastauksien perusteella, on vertailu samankaltaista kuin yö ja päivä.

Omalle kohdalleni näitä teollisen yhteiskunnan kasvatti journalisteja on sattunut varsinkin muutoksen hetkiin. Se tietenkin on journalismin perusajatus, uutisoida muutoksista. Mutta omaan ihmiskäsitykseeni ei mahdu se, että muutos on negatiivisuuden symboli. Kaikissa tapauksissa näiden toimijoiden kanssa on ollut mielestäni kohtuuton. Heidän käytössään oleva viestintäkanava on heidän mielipiteitänsä varten, ei koskaan neutralismia varten. 

Ensimmäinen ohjeeni omiin kokemuksiin perustuen on se, että sinun on pakko pelata jonkinlaista miellyttämispeliä näiden "median supersankareiden" kanssa. Se kuinka sen teet on oma valintasi, mutta itselleni omilla ehdoilla toimiminen ei onnistunut läheskään aina. Mielyttämispeliä en silloin kokenut millään tavalla tarpeelliseksi ja siksi sitä en tehnyt. 

Koin jo kauan aikaa sitten tarpeelliseksi kertoa ne asiat, jotka painoivat mieltäni. Useimmiten se liittyi epäoikeudenmukaisuuteen tai epätasa-arvoon. Olenkin näistä kommeisteistani johtuen monen liittotasolla toimivan mustalla listalla, mutta sen varmasti silloin ansaitsinkin omilla piittaamattomalla käytökselläni. En osannut käyttäytyä vaan halusin herättää kärkkäillä mielipiteilläni. Nykyään ymmärrän sen, että viestin saaminen toisin keinoin on paljon järkevämpää. Koin monta kertaa jälkeenpäin häpeää siitä mitä taas tuli sanottua kiukun puuskissani. Tätä en kuitenkaan silloin osannut myöntää julkisesti, mutta nyt se tällä maailmankatsomuksella on todella helppoa... käsi pystyyn virheen merkiksi nousee täältä.

Eniten minua harmittaa urheilujournalismiin sulautuneet tavat negatiisista uutisoinnista. Nykypäivän mediakentän viestintä rikoksista, luonnonkatastrofeista, nälänhädästä ja onnettomuuksista ovat valuneet myös urheilutoimitusten arkipäivään. Negatiivisuus myy, on vastaus kun asiaa on kysytty jopa palkituilta journalisteilta. Lisäksi positiivisuudesta saa paljon huonommin raflaavia otsikoita ja lööppejä. Tähän negatiivisuuden ansaan hyppää moni toimittaja varmasti myös tahtomattaan, mutta onko nykyaikana mahdollista edes tehdä jutusta neutraalia ja onko sille edes lukijakuntaa? Doomscrolling eli tuomioselailu on nykypäivää ja sen aiheuttamat klikkaus -paineet tuovat toimittajille omat haasteensa työtehtävien osalta. 

Jos mietitään toimittajia, joiden työ koen perustuvan paljolti siihen ajatukseen, että paljastamalla epäkohtia niihin puututtaisiin ja ihmisten elämä muuttuisi siten paremmaksi. Toisaalta heidän tulisi tehdä maailmankäsitystyötä, jolloin myös hyvien asioiden avaaminen olisi toivottavaa. Näin ei ainakaan valtakunnallisessa urheilujournalismissa ole ollut enkä usko sen muuttuvan isossa kuvassa parempaan lähiaikoina. Paha tulee silmille ja sitä pyritään kaivamaan esiin, kun hyvän lähettämät signaalit ovat niin paljon heikompia ja vaikeammin nähtävissä. Myös erilaisten toimitusten ja niiden päälliköiden luomat uutiskriteerit voivat usein olla ristiriidassa hyvien uutisten tekemisen kanssa. Merkittävyys, vaikuttavuus, poikkeuksellisuus, ajankohtaisuus, laajuus ja läheisyys ovat varmasti useimmissa toimituksissa niitä onnistuneen uutisen kriteeristöä kautta linjan. Me kuluttajat olemme tietenkin keskiössä näissä tilastoissa. Luemme enemmän negatiisia uutisia kuin positiivisia, siksi negatiivisia tehdään enemmän.

Kun oman valmentajuuden polulla ymmärrät joitakin lainalaisuuksia medioiden toimintojen suhteen saat itsellesi tilaa pelata myös omilla säännöilläsi ja toiveillasi. Huippu-urheilussa tuloksilla saat ostettua aikaa itsellesi myös tämän asian suhteen, sillä suomalaisten urheilutoimitusten ammattilaiset ovat todellisia multiosaajia, jotka pystyvät kertomaan vivahteikkailla teksteillään yhden viikonlopun aikana jääkiekon, lentopallon, sisäratojen hallikilpalujen tulostasoista analyyttisen selonteon lehden lukijoille. Siihen tietenkin riittää se, että osan katsoo suoratoistopalvelusta ja osan tapahtumista voi katsoa lehdistökorttia näyttämällä, ilmaiseksi, paikan päällä riippuen omasta henkilökohtaisesta kiinnostuksestaan.

Siispä kun valmentajana toimii, altistaa itsensä julkiselle arvostelulle. Valmentajan on hyvä ymmärtää se, että ennen sukupolven kokonaisvaltaista muutosta, et tule saamaan viestiäsi julkisuuteen haluamallasi tavalla koskaan. Siksi on usein parempi kertoa yleisistä lainalaisuuksista kuin yrittää viestiä todellisia tunteitasi. Näistä tilanteista varmaankin yleisin on se kun valmentaja yrittää 1-0 tappion jälkeen kertoa siitä, kuinka paljon hyviä asioita pelissä tapahtui. Se ei ole uskottavaa, koska huippu-urheilun maailmassa olet juurikin niin hyvä valmentaja kuin sinun viimeisin tuloksesi on. Kun itse kuuntelen tuota tarinaa jalkapallo-ottelusta, ymmärrän miksi valmentaja käyttää valitsemiaan sanoja. Peliä ymmärtämätön supersankari ei ja siinä piilee tarinan mahdottomuus.

Näiden urheilujournalisteiksi itseään kutsuvien lisäksi on tietenkin muu mediakenttä, jonka lukutaitoon pitäisi jokaisen aikuiseksi itseään kutsuvan ihmisen perehtyä. Anonyymit tai nimerkkien takaa kirjoittavat besserwisserit eivät ole valmentajan tunteiden arvoisia ja siksi ne kannattaa jättää täysin omaan arvoonsa. 

Näiden lisäksi urheiluun on pesiytynyt myös spesifejä lajianalyytikoita, jotka ovat yleensä joko entisiä pelaajia tai valmentajia. Omassa lajissani ainakin näiden spesialistien kokonaisymmärrys on kovin suppea. Ne rajoittuvat yhdenlaiseen ja siksi ainoaan oikeaan tapaan pelata jalkapalloa. Mikäli joku ei tee niin, on se huonoa tai epäammattitaitoista. Usein näiltä kirjoittajilta puuttuu myös viimeisin tieto valmennusprosessista kokonaisuutena sekä vertailukohtaa ei ole. Heidän omat kokemuksensa menneiltä vuosilta eivät ehkä enää pidä paikkaansa, mutta olettamuksia käytetään totuuksina. Myös tähän antaisin valmentajuuden kanssa kamppaileville pienen neuvon... käytä varauksella. 

Kun saat haastattelupyynnön pyri tsekkaamaan taustat. Kysy aihe ja varatkaa aika jonnekin tulevaisuuteen aina kun se on mahdollista. Kun haastattelu on tehty pyydä itsellesi vähintään omat kommenttisi luettavaksi, mielummin koko juttu. Näillä toiminnoilla pystyt varmistamaan ettei suuhusi laiteta sellaista tekstiä mitä et itse halua.

Viimeisimmäksi haluan nostaa esiin ne muutamat poikkeukset, jotka eivät ole olleet paikallislehtien supersankareita, joiden kanssa olen päässyt toimimaan median saralla. He kysyvät asiallisesti mahdollista haastattelua, he jopa tarjoavat kysymyksiä etukäteen sekä ilman pyytämistä tarjoavat juttua luettavaksi ennen julkaisemista. Näistä journalisteista on helppoa pitää, koska heidän ensisijainen tarkoitus ei ole etsiä raflaavaa otsikkoa vaan kertoa poikkeuksellinen tarina tai näkökulma valmentajan avulla tai hänen kauttaan.