VALMENTAJUUDEN ARKEA PRESEASONILLA JOUKKUEPROSESSIN ÄÄRELLÄ

 VALMENTAJUUDEN ARKEA PRESEASONILLA JOUKKUEPROSESSIN ÄÄRELLÄ

Monet ovat kysyneet millaista valmentajan työ on. Olen tässä blogissani yrittänyt kuvailla erilaisin tavoin valmentajuuden eri puolia. Näiden kirjoitusten tarkoituksena on ollut olla avoin omista kokemuksistani sekä auttaa tulevia valmentajia ottamaan huomioon erilaisia puolia, joita työhön liittyy. Tässä tekstissäni kuitenkin avaan sen mitä preseason -viikko 2024 pitää sisällään.

Huippu-urheilun kentässä preseasonilla päivät ovat lähtökohtaisesti pidempiä ja intensiivisimpiä kuin pelikaudella. Valmentajat tutkivat lähtökohtaisesti prosessien etenemistä kaikin saatavien keinojen avulla. Koen itse, että neljä merkittävintä prosessia, joiden tarkoituksena on nivoutua lopulta yhdeksi ovat: fyysisen suoritus kyvyn prosessi, pelillinen prosessi, sosiaalinen prosessi sekä mentaalinen prosessi. Näitä voidaan kutsu myös yhdessä joukkueprosessiksi. Kuitenkin jokainen osa-alue on yhtä tärkeä ja vaatii valtavia ponnisteluja maksimaalisen potentiaalin saavuttamiseksi.

Fyysisen suorituskyvyn prosessi

Nykyaikaiset fyysisen suorituskyvyn mittarit ovat paljon muuta kuin sykevyö rintakehän päällä. Ne ovat korkean teknologian laitteistoja, jotka keräävät tietoa pelaajien fyysisistä suorituksista. Mittaristo kertoo edettyjä matkoja, liikkeiden suuntia sekä vauhteja, jonne liikkeet kohdistuvat. Mittaristo kertoo siis metrejä, mutta myös aikoja joilla kyseisillä vauhtialueilla ollaan liikuttu. Olemassa oleva tieto korkeimmista fyysisen suorituskyvyn peleistä antavat päämäärää suorituskyvyn lisäämiseen ja toimivat näin riman asettajina tuleville tavoitteille harjoitteiden osalta. Jokaiselle viikolle ja päivälle on olemassa tavoitetasot, jotka perustuvat pelillisen prosessin lopputuotokseen sekä edellä mainittuihin peleihin. Näitä tavoite seuraamalla voimme varmistaa pelaajistolle mahdollisuuden saavuttaa heidän suorituskyvyllinen maksimaalinen potentiaali suhteessa pelitapaamme. Näiden lisäksi pelaajistoa pyydetään tekemään subjektiivista arvioita valmiustilasta sekä hyvinvoinnista. Näiden saatujen tietojen hyöty löytyy parhaiten kun se yhdistetään raakdataan, jota keräämme mittaristolla päivittäin. Tämän lisäksi pelaajiston oma arvio antaa luonnollisia mahdollisuuksia puhua urheilijan elämän hallinnasta sekä 24/7 urheilijan elämästä.

Pelillinen prosessi

Valmennustiimit päävalmentaja johtoisesti toteuttavat pelillisen prosessin yhdessä pelaajien kanssa. Tämän prosessin lopputuotokseen vaikuttavat seuran strategia, päävalmentajan mieltymykset sekä pelaajisto, joka prosessiin on käytössä. Kuten olen edellisissä teksteissäni purkanut suomalaisen seurakentän ongelmallista tilannetta urheilujohdon osalta, ei ole vaikeaa vetää yhteen sitä, että seuran strategia on useissa seuroissa kovin minimaalinen vaikuttaja pelillisen prosessin lopputulokseen. Näissä seuroissa budjetti ja päävalmentaja sanelevat yleensä lyhyen tavoitteen prosessin, jossa tulevaisuuden näkökulmia ja pitkän aikavälin kehitystä ei oteta huomioon. Itse saan olla onnekas, sillä omassa ympäristössäni pelillisen prosessin tavoitteita ollaan tehty sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, kaikilla merkittävillä toimijoilla, joita katson onnistuneen pelillisen prosessin onnistumisen mittareiksi.

Prosessiin kuuluvat periaatteelliset toiminnot sekä yksilö- että joukkuetasolla. Näillä periaatteilla tarkoitetaan yksinkertaisesti niitä toimintamalleja, joita joukkueemme toteuttaa muodosta tai vastustajan tekemisestä riippumatta. Konkreettisesti tällainen periaate voi olla vaikka tilanneprässi. Eli joukkueemme paineistaa vastustajan joukkueen pallollista pelaajaa usealla pelaajalle ja erittäin aggressivisesti jos ja kun menetämme pallon hyökätessämme. Muitakin tietysti on, mutta tuo periaate on käytössä olevista yleisin kaikilla joukkueilla sekä helposti tunnistettava elementti myös katsomoon saakka.

Periaatteiden lisäksi pelilliseen prosessiin liittyvät yksilölliset ja kollektiiviset toimintamallit eri muodoissa pelatessa sekä eri muotoja vastaan pelatessa. Näiden etujen hakeminen, löytäminen ja hyödyntäminen ovat jalkapallon hienoutta, jota jotkut viisaat kutsuvat vihreän veran shakiksi. Globaalin jalkapallon periaatteisiin kuuluvat toiminnot yksinkertaisuudessaan pyrkivät löytämään vapaan pelaajan, joka pystyy etenemään kohti vastustajan maalia. Päinvastaisessa tilanteessa pelaajat pyrkivät saamaan pallon omalle joukkueelle eristämällä vastustajan jonnekin puolelle kenttää ja lisämällä todennäköisyyttä saada pallo omalle joukkueelle, mahdollisimman lähellä vastustajan maalia.

Näitä toimintoja preseasonin harjoituksissa hiotaan tunnista toiseen. Periaatteiden harjoituksissa kompleksisuutta lisätään niin, että tuodaan harjoitteisiin myös kaaos -hetkiä, jolloin reaktiivisuus lisääntyy ja ratkaisukyky kehittyy. Strategiset harjoitteet sisältävät enemmän hetkiä, jolloin joukkueet hakevat vastatoimintoja vastustajan käyttämää muotoa (sen heikkouksia ja vahvuuksia) vastaan. Näiden lisäksi joukkueet harjoittelevat yksilö- ja pelipaikkakohtaisia harjoitteita, joiden tarkoitus on vahvistaa vahvuuksia sekä kehittää puutteita siedettävälle tasolle.

Sosiaalinen prosessi

Joukkueet uusiutuvat jokaisen kauden välillä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Ryhmädynamiikan osalta preseason on aikaa, jolloin voimme rauhassa tutustua toisiimme, kertoa itsestämme, jakaa arkea ryhmän kanssa. Luottamus kasvaa sitä mukaa mitä enemmän ryhmässä olevat ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan ja sitä kautta luottamaan toisiinsa. Ryhmässä olevat tyypit määrittelevät aina sen mikä on ryhmän maksimaalinen potentiaali. Joukkueurheilun merkittävät ja ehkä muistettavimmat saavutukset liittyvät ryhmävoiman valjastamiseen, jossa altavastaaja onkin ollut voittaja. ME -voiman luominen, MINÄ -voiman sijaan, on sosiaalisen prosessin ylivoimaisesti tärkein elementti.

Tätä prosessia tehdään monella eri tavalla. Omalla peliurallani käytettiin hiki yhdistää -metodia, jossa kova ja äärimmilleen viety fyysinen rääkki antoi äärirajoille menemisen kokemuksia. Näiden kokemuksien aikana äärimmillään olevat ryhmän jäsenet tarkkailivat sitä, onko vieruskaveri valmis panemaan itsensä fyysisesti likoon yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Nykyään on onneksi myös muita tukitoimia sosiaalisen prosessin käynnistämiseksi sekä ylläpitämiseksi. Suomalaiset vanhan ajan saunaillat ovat ehtyvä luonnonvara, josta olen enemmän kuin onnellinen, sillä huippu-urheilijan elämään läträäminen päihteiden kanssa ei vain yksinkertaisesti sovi.

Sosiaalisessa prosessissa mietitään syitä ja seurauksia, konkretisoidaan toimintoja jotka edes auttavat ME -voiman kasvattamista. Korostetaan yksilön ja ryhmän vastuuta siitä mitä, miten ja milloin toimimme. Prosessissa otetaan myös kantaa sääntöihin ja tavoitteisiin, joita yhdessä luomme tulevalle matkalle. Tavoitteita konkretisoidaan ja jaetaan etappeihin, joita arvioimalla voimme tarkastella suuntaa. Etappiajattelussa välietapit antavat mahdollisuuksia tarkastella mennyttä, tehdä korjauksia tai vahvistuksia toimintoihin, riippuen aina kyseisestä tilanteesta.

Mentaalinen prosessi

Sosiaalisesta prosessista mentaalinen prosessi eroaa mielestäni siten, että mentaalisen prosessin keskiössä on yksilö. Yksilön tarpeet määrittävät sen millainen prosessi syntyy. Tiedän tämänkin osa-alueen olevan suurimmassa osassa seuroista varsin heikoissa kantimissa, mutta omassani tämäkin osa-alue on saanut erityishuomionsa. Pelaajilla on valmennustiimin sisällä ihminen, joka pystyy heitä auttamaan tämän prosessin eri vaiheissa. Onnekseni nykyisen toimintaympäristöni ihmiset ovat erittäin valveutuneita tämänkin osa-alueen tekijöitä. Näinpä ollen päivittäiset mahdollisuudet tukitoimien saamiseksi ovat uskoakseni parhaat mashdolliset tässä maassa. Valmennustiimin osaamisen lisäksi, pelaajistolla on käytössään psykologi, jonka ammatillinen sisältöosaaminen on vertaansa vailla. Lisäksi vuosien kokemus työskentelystä huippu-urheilijoiden kanssa, antaa tartunta pintaa ja näkemystä erilaisiin tilanteisiin.

Omat näkemykseni siitä miten pelaajisto hyödyntää tukitoimia liittyvät haastaviin hetkiin. Tällä tarkoitana sitä, että jalkapallossa elämme edelleen aikaa, jossa ennakoiva työ mentaalisten työkalujen osalta on vähäistä. Suurin osa pelaajistosta ei koe tarpeelliseksi kehittää omia mentaalisia työkalujaan paremmiksi, mutta apua osataan kyllä jo hakea vaikeuksien ilmaantuessa. Toivoisinkin seuraavaksi ajatusmaailman kääntyvän siihen, että yhä useampi kokisi mentaaliset työkalut osaksi harjoittelua.

Mentaalisen prosessin työkaluja voivat olla esimerkiksi tunnehallinnan tai itseluottamuksen rakentamiseen liittyvät kyvyt. Tunnehallinnan työkaluilla opetellaan poistamaan negatiivisia tunteita ja lisäämään positiivisia. Näin ollen pelaajan kokonaisvaltainen suorituskyky ei saa esteitä mielen maailmastamme. Itseluottamuksen osalta pystymme rakentamaan esimerkiksi itseluottamusankkurin, jota käyttämällä pystymme palautumaan nopeammin pettymyksistä, joita väistämättä kilpailemisessa saamme. Itseluottamusankkuri voi olla sanallinen tai toiminnallinen, riippuen yksilön persoonallisuudesta ja luonnollisesta toimintatavasta.

Joukkueprosessi

Kun tuon edellisen neljän väliotsikon asiat laitetaan yhteen saadaan siis joukkueprosessi. Huippu-urheilussa joukkueprosessin päätavoitteena on voittaa. Sain väliotsikoihin kuvattua vain murto-osan siitä mitä valmentajuus on preaseasonilla, mutta jo tuota murto-osaa tarkasteltaessa hengitys alkaa kiihtymään... tehtävää on paljon. Omat kokemukseni liittyvät siihen, että jokaisen osa-alueen tulee olla balanssissa, jotta ryhmän maksimaalinen potentiaali saadaan ulosmitattua. 

Myös jokainen lukutaidon omaava ymmärtää myös sen, miksi huippu-urheilun joukkueurheiluissa edellä kuvattu kokonaisuus ei ole yhden miehen tai naisen show. Tarvitaan tekijöitä ja osaajia, heittäytyjiä ja työntäjijä. Tarvitaan ryhmä ihmisiä, siis psyykkis-fyysistä kokonaisuutta ymmärtäviä aktiivisia toimijoita, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä ja oman osaamisensa peliin ryhmän tavoitteen saavuttamiseksi. He ymmärtävät oman vastuunsa laadun ja määrän suhteessa, eivätkä anna periksi. Heidän intohimonaan on etsiä vaikeuksia eli omia rajojaan ja oppia uutta. Jokainen ryhmän jäsen tietää oman roolinsa ja tehtävänsä, hyväksyy sen kyseisessä hetkessä ja on valmis tarvittaessa tukemaan toisia.

Loppuyhteenvetona voisin sanoa, että maailman toiseksi paras työ (ammattiurheiljan jälkeen) vaatii paljon ja antaa paljon. Oman aamubussissa tekemäni kuukauden empiirisen tutkimuksen mukaan en kuulu niihin 90 % bussissa matkustavista, joita v****taa lähteä töihin räntäsateessa. Olen onnekas ja kiitollinen siitä, että saan tehdä juuri tätä työtä.