TAVOITTEET, UNELMAT JA SISÄINEN MOTIVOITUMINEN

 TAVOITTEET, UNELMAT JA SISÄINEN MOTIVOITUMINEN

Omat kokemukseni sekä omasta elämästä että urheilijoiden kanssa käymistä keskusteluista ovat hyvin yksiselitteiset. Ilman tavoitteita tekemisestä tulee harhailevaa ja vähintäänkin raskasta puurtamista, mikäli sanoja tavoite ja unelma käytetään synonyymeina. Itselleni olen määrittänyt unelmat pitkän aikavälin päämääriksi ja tavoitteet lyhyemmän aikavälin päämääriksi. Tätä samaa jaottelu tulen käyttämään tässäkin tekstissä.

Jokaista unelmaa pitää pilkkoa tavoitteisiin, sillä muuten aikajana pitenee merkittävästi. Ihmisen tulee konkretisoida itselleen tai esimerkiksi valmentajaa apuna käyttäen unelmansa väliportaat eli tavoitteet.

Valmentajan olen käyttänyt monenlaista metodologiaa tavoitteiden asettelussa ja huomannut sen, että mitä konkreettisempi tavoite on sitä päämäärätietoisemmaksi tekeminen tulee. Helpoiten tämä onnistuu fyysisen suorituskyvyn mittaamista vaatimissa suorituskykytesteissä. Jotkin urheilijat tarvitsevat motivoituakseen tavoitteen vaikkapa alle 4 sekunnin alittamisessa 30 metrillä ja joku tarvitsee MAS-testiin 4 min 10 s. rajan alittaakseen sen. 

Nämä kaikki fyysistä suorituskykyä peilaavien testien on kuitenkin tärkeä peilata pelillistä suorituskykyä. On varmasti motivoivampaa, urheilijan näkökulmasta, kertoa 4 sekunnin haamurajan alittamisen liittyvän siihen, että pääset näin helpommin irtoamaan vastustajan vartioinnista ja siksi olemaan enemmän korkean maaliodottaman paikoissa, kun että hänelle kerrotaan sen olevan raja saavuttaakseen pelipaikan. Samanlaista vertausta voi käyttää esimerkkini MAS -testistä, jonka voisi esittää niin, että pelipaikkasi vaatimuksiin kuuluu tehdä toistuvia kova vauhtisia juoksuja lyhyellä palautusajalla, joten saavuttamalla 4 min 10 s. rajan suorituskykysi ei tule olemaan esteenä omien unelmiesi saavuttamiselle.

Oman lajini haastavimmat paikat ovat olleet ehdottomasti mentaalisen suorituskyvyn laajalla alueella. Mielemme on rakentunut tässä yhteiskunnassa niin, että etsimme rajoitteita emmekä mahdollisuuksia. Onneksi näitä mahdollisuuksien etsijöitäkin urheiljoiden suuressa joukosta jo löytyy. Mutta suurimman osan mielessä uusi tarkoittaa useimmiten raskasta ja hankalaa. Tehtävä voi jo itsessään olla epäilyksiä herättävää, mutta useimmin olen törmännyt toimijan omaan negatiiviseen epäilyyn omasta kyvystä suorittaa kyseistä tehtävää. Yhteiskunnan lisäksi syynä on myös aivojemme rakenne, joka on ollut kivikaudelta lähtien elin, jonka yhtenä tarkoituksena on etsiä vaaroja hengissä säilymisen vuoksi. Nyt kun nyky-yhteiskunta ei enää anna näitä odottamattomia vaaroja samassa mittakaavassa kuin kivikaudella, on aivomme edelleen, evoluution vauhdista johtuen, halukas etsimään epäonnistumisen mahdollisuuksia ja hankaluuksia. 

Unelmien ja tavoitteiden tarkoitus on siis motivoida tekijää tai saada positiivisia mielentiloja tavoitteiden saavuttamisesta. Kyseinen toimintamalli on myös aivojen treenamista toisenlaiseen toimintamalliin kuin mitä kivikautisen aivorunkomme ympärille on kehittynyt. Aivojen ja mielen treenamisen aloittamisen olen itse aloittanut mielikuvaharjoituksilla. Näissä harjoituksissa on tarkoitus pysähtyä ja katsella tilannetta hiukan ulkopuolisin silmin. Harjoituksissa on tarkoitus nähdä se aidompi kuva tilanteista ja toiminnoista, eikä antaa omien rajoittuneiden tapojen ja tottumusten ohjailla toimintoja. Toinen erinomaiseksi kokemani tunnetilojen säätelyyn ja harjoittamiseen käyttämäni metodi on musiikki. Sen voiman ja herkkyyden välisten tunnetilojen kavalkaadi on melkoinen, kun mietit kaikkea musiikkia mitä esimerkiksi Spotifysi tällä hetkellä voi tarjota. Mielikuvien ja musiikin yhdistelmä onkin sitten jo nextillä levelillä.

Kun tavoitteet ovat konkreettisia ja suunnassa unelmien kanssa. Aikaansaamisen voiman löytäminen on taklattu mielikuvaharjoitteilla ja musiikilla, on vuorossa positiivisen ja empaattisen sisäisen puheen käyttöönotto. Useimmilla meillä löytyy sisältämme se suurin kriitikko, joka kyllä löytää virheet. Mutta kuinka moni on muistanut etsiä sisältään sitä tsemppaajaa ja rohkaisijaa?

Olen törmännyt lukemattomia kertoja kokeneempien ja itseäni parempien valmentajien käymissä keskusteluissa aiheeseen sisäinen motivaatio. Sitä pidetään jos ei merkittävämpänä niin ainakin yhtenä merkittävämpänä asiana tavoitteiden ja unelmien saavuttamisessa sekä kehittymisessä urheilijana ja ihmisenä. 

Mikäli pääsemme ympäristöön, jossa voimme rohkeasti olla juuri sellaisia kuin aidosti olemme, pystymme rohkeasti kertomaan myös vajaavaisuuksistamme ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta. Mikäli saamme apua tavoitteiden ja unelmien konkretisoimiseksi ja saavuttamiseksi. Mikäli meillä on käytössämme näiden lisäksi joitakin konkreettisia työkaluja tunteiden tunnistamiseen (musiikki) ja sen hallitsemiseen (miellikuva) uskon, että sisäinen motivaatiomme on huipussaan ja matkamme kohti omia unelmiamme jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Kun pisteenä I:n päällä, jaksamme myös tällöin löytää sisäisen puheemme kautta hetkiä jolloin onnistuimme ja teimme oikeita toimintoja verraten tehtävään, ei meillä ole mitään esteitä saavuttaa juurikin ne tavoitteet ja unelmat mitä itse haluamme.

Valmentajuuden näkökulmasta meidän kannattaisikin toimia urheilijoiden kanssa niin, että kyseiset vaatimukset tavoitteiden ja unelmien täyttymisestä olisivat todennäköisempiä, kaikki muut valinnat ovat mielestäni typeryyttä tai tietämättömyyttä. Meidän jokaisen kannattaakin pysähtyä aina tietyin väliajoin ja kysy itseltämme:

Olemmeko tehneet toimintaympäristössä yhdessä toimijoiden kanssa selväksi sen miksi olemme ja mikä on unelmamme?

Onko meidän toimintaympäristö sellainen, jossa jokainen voi olla sellainen kuin on ilman pelkoa hylätyksi tai pilkkaamisen kohteeksi joutumisesta?

Olenko tehnyt toimintaympäristölle ja toimijoille konkreettiset tavoitteet selviksi ja onhan ne suunnassa unelmiemme kanssa?

Onhan tekjöillämme käytössään työkaluja harjoittaa aivojamme poispäin kivikautisista tavoistamme?

Tukeeko toimintaympäristömme positiivisen sisäisen puheen rakentumista enemmän kuin kriittisen sisäisen puheen rakentumista?

Mikäli vastaukset ovat sinulle selvät ja jokaiseen kohtaan pääset laittamaan done -merkin, kanattaa asia kuitenkin vielä varmistaa myös toimintaympäristön muilta tekijöiltä, että heilläkin on samat vastaukset. Mikäli näin on voitte onnitella toisianne, sillä olette matkalla kohti unelmianne... tsemppiä matkaan!

Voin kuvitella ja tiedänkin monen urheilijan toimintaympäristön olevan kuitenkin jotain muuta kuin optimi korkean sisäisen palon saavuttamiseksi. Onneksi asia ei ole kiveen hakattu vaan sille on mahdollisuus tehdä muutoksia. Yleisimmin kohtaamani haaste on ollut liian abstraktin unelman ja tavoitteen asettaminen. Esimerkkinää voisin käyttää vaikkapa urheilijan sanoittamana sitä, että hän haluaa kehittyä tai saada paljon peliaikaa. Toisena esimerkkinä voisi käyttää vaikkapa sitä, että joukkue haluaa saavuttaa mestaruuden. Sekin kuuluu omassa korvassani liian pilvilinnamaiselta sanan helinältä.

Voisiko tuota urheilijan sanoittamaa kehittymistä esimerkiksi purkaa pienempiin osa-alueisiin fyysisen suorituskyvyn mittareihin, pelipaikkohtaisiin vaatimuksiin ja vaikka siihen, että otteluissa laitapelaajana pelaava urheilija pääsee kymmenen kertaa haluaamansa ja suorituskyvyn spesialiteettia tukevaan 1v1 tilanteeseen. Voisko tuota mestaruutta alkaa tavoittelemaan esimerkiksi pistekeskiarvon kautta, joilloin konkretia per pelistä saavuttettaviin pisteisiin selkiytyy. Molemmat ovat itselleni tulosorientoituneen urheilijan motivoitumiseen tärkeitä tehtäviä, jotta sisällä olevaa tehtäväorientoitunutta ihmistä saataisiin heräteltyä esiin.

Valmennus on palvelutehtävä, jonka päätarkoitus on auttaa urheilijaa oivaltamaan asioita ja tehtäviä. Keinoja on monia ja siksi onkin tärkeää tuntea oma urheilijasi, jotta pystyt tarjoamaan palvelua jota juuri hän tarvitsee. Yhdessä olette matkalla, joka muuttuu päämäärää tärkeämmäksi, koska arkitoiminnot tuovat tuloksen ilman sen kummempaa ponnistelua kyseisessä kilpailussa tai arvokisassa.