SISÄLTÖOSAAMINEN Olen kirjoittanut paljon valmentajuuden otsikon alla siitä mitä ilmiöitä olen matkani varrella kokenut ihmeelliseksi, ärsyttäväksi, tarpeelliseksi tai tarpeettomaksi. Kaikki aiheeni ovat käsitelleet asioita, joista ei omasta mielestäni ole ainakaan useasti otettu esille kun puhutaan valmentajuuden kompleksisesta ammatista. Nyt kuitenkin haluan vihdoin ja viimein avata omaa näkemystäni ja kokemustani siihen mikä tässä ammatissa on mielestäni se kaikista tärkein... sisältöosaaminen. Kirjoituksistani on voinut saada sen käsityksen, etten pidä kovinkaan suuressa arvossa jalkapallojargonia tai pelin analyyttista puolta. Minut tuntevat tietävät ettei asia todellakaan ole näin. Saatan olla joskus pahin jalkapallo jargonisti tai futisnörtti mikäli tilanne sen sallii. Näistä asioista kuitenkin puhutaan yleisesti aika paljon ja siksi olen jättänyt sen myöhemmälle tarkastelulle tässä kronologisessa blogissani.  Jos kuitenkin tarkastelet kirjoituksiani vähän tiheämmällä kammalla,

 MEDIA JA SEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUKSET VALMENTAJUUTEEN Olen jo joissakin teksteissäni viitannut median tekemisiin ja tekemättäjättämisiin valmentajuuden matkallani. Avaan tässäkin tekstissäni jälleen kerran myös kuultuja tarinoita anonyymisti, sillä en halua saattaa yhtään kollegaani median suurennuslasin alle uudestaan. Koska valmentajan työ on merkattu julkiseksi viraksi tai työksi on siihen kohdistuva arviointi arkipäivää varsinkin huippu-urheilumaailmassa. Maailmalla pahimmillaan ollaan tilanteissa, jossa paparazzit jahtaavat autoin ja moottoripyörin uutta valmentajaa, jonka nimitystä ei ole vielä vahvistettu tai julkaistu seuran toimesta. Samaiset rahan perässä kuolaavat hyeenat piileskelevät naapuritalojen puskissa saadakseen kuvan jostakin yksityisestä tapahtumasta. Tämä yksittäinen kuva voi olla pienen omaisuuden arvoinen ja siksi valmius tehdä sen eteen, myös harmaan alueen päätöksiä, on matala. Tälle tasolle ei suomalainen urheilujournalismi ole kuitenkaan mennyt kuin aniharvoi