SCOUTTAUS JA REKRYTOINTI SUOMESSA

 SCOUTTAUS JA REKRYTOINTI SUOMESSA

 

Olen päässyt mukaan erilaisiin seuroihin sekä toimintakulttuurin että resurssoinnin osalta. Lisäksi nyt alkanut kahdeksan kausi suomalaisen huippujalkapallon ytimessä antaa omaa perspektiiviä tämän kirjoituksen tekemiseen. Ihan aluksi on kuitenkin sanoitettava tässä tekstissä käytettäviä vierasperäisiä termejä tai niiden johdannaisia, sillä en osaa löytää omaan suuhuni sopivampia termejä. Scouttauksella yleisimmin tarkoitetaan kartoitusta, mutta minusta scouttaukseen jalkapallossa tarkoitetaan hiukan laajempaa käsitettä kuin kartoitusta. Scouttauksella tarkoitetaan perinteisten käsitysten lisäksi myös erilaisilla datapohjaisia tekniikoilla tehtäviä arviointeja tai vertailuja. Suoraan yhden toimittajan tekemän datapohjaisen arvon vertaaminen pelaajien kesken on mahdotonta eri sarjojen ja eri maiden välillä, sillä datan toimittaja usein kompensoi jompaankumpaan suuntaan dataa ja näin todellisuus jää saavuttamatta. Toinen käyttämäni termi on tutumpi eli rekrytointi. Sitä käytetään jo monella alalla ja siksi sen ymmärtäminen ilman suurempaa avaamista on helpompaa.

 

Mutta sitten asiaan… kun hyppäsin viime vuosi kymmenellä mukaan suomalaisen huippujalkapallon ytimeen olin kuullut ainoastaan tarinoita siitä, miten seurat palkkaavat seuraan pelaajia. Osa kuulopuheista osoittautui todeksi ja jopa eskaloituivat omalle kohdallekin tulevien vuosien roolista johtuen. Sitkeimmät tarinat kertoivat Youtube -rekrytoinnista, jossa pelaajan nimen perusteella seuran valmentaja ja joissain tapauksissa myös johtajatason ihminen katsovat Youtubesta ladattua huippuhetki materiaalia pelaajasta ja tekevät sen perusteella päätöksiä. Toinen merkittävä tarina kertoi scouttaus -reissujen järjestämisistä vaikkapa jollekin toiselle mantereelle, jossa suomalaisen seuran ihmiset kävivät tutustumassa paikallisiin lupauksiin ennakkoon järjestetyssä turnauksessa. Näiden reissujen tarinoita kuunnellessa olen antanut itselleni ymmärtää, että reissujen sisällöt eivät ole olleet pelkkiä scouttaus -reissuja.

 

Pienempien resurssien seurojen eli seurojen, joilla ei ollut omaa mesenaattia vakauttamassa tulovirran vajetta toimintamallina, toimi pitkään Youtube -scouttaus kunnes Veikkausliigassa otettiin yhteiskäyttöön datapohjainen palveluntuottaja, jolta saatiin käyttöön myös videomateriaaleja pelaajasta. Tämä tasapäisti scouttauksen lähtökohtia osaamis- ja osaamattomuusarvioinneissa, mutta ei se resurssieroja silti supistanut. Tiedän kuitenkin varmuudella, että myös mesenaattien rahoittamien seurojen toiminnoissa käytettiin Youtube -scouttausta vielä 2020 -luvullakin varsinkin lopullisten päätösten tekemisen tukena. Näitä pelaajista ladattuja materiaaleja, kun tutkiskelee kyseiseltä palvelimelta voi melko pikaisesti todeta niiden esittelevän pelaajien onnistumisia täysin poikkeuksetta. Ne ovat mainosvideoita, joiden arvo ei liity sisältöosaamiseen. Silti niiden perusteella tehtiin ja ehkä edelleen tehdään päätöksiä pelaajan kutsumisesta Suomeen. Onneksi nykypäivänä pelaajista saadaan luotua kokonaiskuva paremmin, koska mahdollisuudet saada kokonaisia pelejä on merkittävästi helpottunut.

 

2020 -luvulla mukaan nostettiin uusi ”työkalu” Transfermarkt -sivusto. Tälle sivustolle on kerätty lukematon määrä pelaajia, joiden urapolkua voi tutkia sivuilta käsin. Pelatut ottelut ja minuutit, mahdolliset tehopisteet ja varoitukset sekä joissakin tapauksissa jopa loukkaantumishistoria löytyy kyseisiltä sivuilta. Sivuille on määritetty jokaiselle pelaajalla myös markkina-arvo, joka on näytellyt omaa osaansa myös jonkin verran suomalaisessa jalkapallojournalismissa viimeisten vuosien aikana. Konkreettisen esimerkin tämän markkina-arvon suhteellisuudesta antaa se, että Veikkausliigasta naapurimaahan siirtynyt nuori suomalainen pelaaja ja Veikkausliigan palannut kokenut suomalainen maalitykki ovat sivustolla markkina-arvoltaan täysin samanarvoisia. Arvo siis kasvaa tai laskee sen mukaan mitä sivustolle saadaan tietoja siirtokorvauksista tai uran vaiheista. Tiedän tätäkin markkina-arvoa käytetyn suomalaisessa huippuseurassa keppihevosena palkkaamatta jättämisen osalta. Tällä tarkoitan, että vaikka valmennus olisi pelaajasta ollut varma, ei johtoporras ole siunannut palkkausta, koska sen hetkinen Transfermarkt -arvo ei ole ollut riittävän suuri.

 

Kaikki edellä mainitut asiat ovat siis tapahtuneen joko itselleni tai jollekin kollegalleni niiden seitsemän vuoden aikana, jotka ovat takanapäin. Tuntuu täysin absurdilta ajatukselta se, että jossain suomalaisessa Veikkausliiga seurassa tätä tehtäisiin edelleen vuonna 2025. Kuitenkin tiedän, että jotakin näistä toiminnoista käytetään perusteluina tänäkin talvena rekrytointeja tehtäessä. Kun menneinä vuosina ja vuosikymmeninä scouttaus ja rekrytointi on ollut Suomessa lapsenkengissä, on kannattajakulttuuriin syntynyt käsite: arpa. Tällä tarkoitetaan pelaajarekrytointia, jonka perusteluja on vaikea ymmärtää. Arvalla tarkoitetaan mahdollista potentiaalia, mutta mitään takuita onnistumisesta ei ole. Minusta asia on juurikin noin ja siksi scouttaus ja rekrytointiin ollaankin ihan viime vuosina laitettu enemmän paukkuja parhaissa suomalaisissa seuroissa. Tästä johtuen ”arpojen” määrä on Suomessa vähentynyt merkittävästi varsinkin huippuseuroissa.

 

Elokuussa 2023 viimeistelemäni teksti arvostuksen puutteesta urheilujohtamisen saralla on mielestäni juuri syy suomalaisen scouttauksen ja rekrytoinnin lapsen askeliin. Mutta ne seurat, jotka ovat ymmärtäneet urheilujohtamisen tärkeyden ovat ottaneet harppauksia kohti valoisampaa tulevaisuutta. Nämä seurat ovat osanneet kohdentaa resursseja sinne, mistä onnistumiset ovat todennäköisempiä sekä onnistuneiden rekrytointien että tulovirtojen kasvattamisen saralla. Scouttauksen ja rekrytoinnin osastoja ollaan perustettu ja niiden tuoma poikkeuksellinen kilpailuetu ollaan tunnistettu… maailmalla kauan sitten ja Suomessakin, pikku hiljaa. Pidän itseäni etuoikeutettuna tämänkin asian suhteen, sillä nykyisessä toimessani näen varmasti toimintaa, joka kestää vähintäänkin Skandinaavisen vertailun. Strategiset valinnat ja niistä johdetut pelin ja pelaajien toiminnalliset parametrit ovat tuhansien ja tuhansien pelien sekä sarjojen vertailutuloksia. Perustelut löytävät faktoista, ei Youtube -kanavien videoista tai Transfermarkt -arvoista.

 

Kun scouttausta eli kartoitusta tehdään, tulisi siihen ottaa huomioon seuran strategia ja tavoitteet. Mittarointi on myös tärkeää näiden elementtien osalta, jotta mahdollisia korjausliikkeitä voidaan tehdä tarvittaessa muutenkin kuin nelivuotisperiodin välissä. Kun pelaaja scouttaus perustuu faktapohjaisen strategian ja tavoitteiden mukaisesti on arvan mahdollisuus erittäin pieni. Kun saavutaan rekrytointi vaiheeseen siinä, tulisi varmistaa kaikin mahdollisin keinoin lopullinen pelaajan soveltuvuus joukkueen jäseneksi. Rekrytointi vaiheessa tulisi aina selvittää vähintäänkin persoonallisuus sekä yhteistyökyvykkyys. Näiden lisäksi, jos saadaan tietoa oppimis- ja sopeutumiskyvystä, ollaan jo melko pitkällä asioiden suhteen. Tiedän eräiden ulkomaalisseurojen palkanneen omiin rekrytointitiimeihinsä ihmistuntemuksen rautaisia ammattilaisia, joiden tehtävän on kartoittaa pelaajien persoonallisuutta ja kyvykkyyksiä. Tämäkin vain siksi, ettei kallista investointia jälkeenpäin pidettäisi arpana. Siitäkin olen täysin varma, että nykyään käytetään paljon sekä aika että raha resurssia pelaajien henkilökohtaisiin tapaamisiin, sillä loppujen lopuksi kyse on ihmisten valmentamisesta.

 

Sitten vielä viimeiseksi inhimillisyys. Vaikka miten timanttiset toiminnot scouttauksen ja rekrytoinnin ympärillä olisi ei mistään voi olla täysin varma. Pelaajien elän tilanteet vaihtelevat, jotka vaikuttavat heidän kyvykkyyteensä tavalla tai toisella. Sosiaaliset ympäristöt vaihtuvat, sattumukset ja epäonnet astuvat kuvaan, jolloin tämän hetken tila ei ole enää sama kuin mitä kartoitus on antanut olettaa. Näitäkin esimerkkejä on historiassa, vaikka kuinka paljon, mutta myös esimerkkejä siitä miten kaikki voi olla myös toisinpäin. Kukaan ei odottanut mitään, mutta pelaaja raivasi tiensä parrasvaloihin. Nämä tarinat ovat varmasti niitä mukavampia luettavia, sillä niiden kautta uudet sukupolvet luovat tavoitteita ja unelmia itselleen. Inhimillisyys on siis tämänkin osa-alueen X factor, josta ei koskaan voi olla varma kuin siltä osin, että se on olemassa. Kun inhimillisyydellä on joka tapauksessa merkittävä osa, niin rekrytoinneissa tehdään myös niin sanottuja ”varmoja” hankintoja. Näillä tarkoitan pelaajia, joista tiedetään paljon edellisten vuosien kautta. Heistä esimerkiksi tiedetään se, kuinka sopeutuvaisia he ovat suomalaiseen kulttuuriin tai miten he ovat toimineet edellisissä suomalaisissa seuroissa. 

 

Yhteenvedettynä scouttaus ja rekrytointi prosessi takaa parhaimmassa tapauksessa valtavan kilpailuedun muihin nähden ja huonoimmillaan katsomoiden vääräleuat pääsevät huutelemaan asiattomuuksiaan kentän reunalta. Kun scouttaus ja rekrytointi onnistuu, pystyy valmentajat tekemään oman osuutensa strategiasta paremmin. Jos tuohon lisätään vielä budjetti, joka mahdollistaa laadullisen kilpailemisen sarjassa, puhutaan kokonaisvaltaisesta voittamisen kulttuurista, jonka rakentaminen tässä kilpaurheilun kontekstissa on kuitenkin se juuri syy.