EROTUOMARITOIMINTA – TEOLLISEN YHTEISKUNNAN VIIMEINEN LINNAKE

EROTUOMARITOIMINTA – TEOLLISEN YHTEISKUNNAN VIIMEINEN LINNAKE

 

Kuluneiden seitsemän vuoden aikana olen osallistunut kulisseissa omalla panoksellani kansallisen huippujalkapallon erotuomaritoimintaan. Koko tuon ajan on ollut koodistona se, ettemme julkisesti arvioi erotuomareita heidän tekemisistään tai tekemättä jättämisiin. Olen pyrkinyt tuomaan oman panokseni siihen, että saisimme yhdessä tehtyä pelistä parempia kokemuksia kaikille peliin osallistujille. Olen noudattanut jalkapallon sisäpiirin koodistoa aina tähän päivään saakka. Nyt kuitenkin olen päättänyt tulla esiin asioista, joita olen itse kokenut sekä tapauksista, jotka vahvistavat omia kokemuksiani toimiessani Palloliiton erotuomaritoiminnassa kansallisella huipputasolla.

 

Sen mitä suuri yleisö ei tiedä, on toimintatavat erotuomaritoiminnan koodistossa. Palloliiton entisen erotuomaripäällikön alaisuudessa toimintakulttuuri Veikkausliiga joukkueiden suuntaan oli suhteellisen avoin ja sovitteleva. Kuten saimme viime keväänä medioista lukea se ei ollut sitä sisäisissä tapahtumissa. Uuden erotuomaripäällikön alaisuudessa Palloliiton erotuomaritoimi sai lisää henkilöstöä huolehtimaan erotuomaritoiminnasta. Veikkausliigan erotuomaritoiminnasta otti vastuun huippuerotuomarivalmentaja. Hän vastaa myös seurojen kyselyihin, mikäli niitä ilmaantuu otteluiden jälkeen. 

 

Entisen päällikön aikana oli toimintamallina se, että pelissä toimineiden erotuomareiden kanssa sai keskustella epäselvistä tilanteista suoraan ja näin yritettiin lisätä tietoisuutta puolin ja toisin. Uusien toimijoiden ottaessa vastuun päätti erotuomarivalmentaja poistaa tämän mahdollisuuden suojellakseen erotuomareita valmentajien yhteydenotolta. Uudet toimintatavat ilmoitettiin seuroille ilman vuorovaikutteista keskustelua. Ymmärrän täysin ajatuksen tämän takana, mutta samalla Palloliiton erotuomaritoiminta haluaa erotuomaritoimintaa lähemmäs seuroja ja joukkueita. Kovin ristiriitainen toimintamalli, sanoisin. Me kaikki, itseni mukaan lukien, olemme sitä mieltä, että tunnekuohuissa avautumiset kentällä ottelun jälkeen eivät ole 2024 vuoden toimintakulttuuria ja mikäli niitä tulee, pitääkin niistä antaa sanktioita. Mutta, että 2024 jalkapallossa toimii henkilöitä, jotka eivät saisi tai halua keskustella paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi milloinkaan, on mielestäni täysin käsittämätön tilanne. Olen kuullut useammalta erotuomarilta, jotka olen tuntenut pidemmän aikaa sen, että erotuomarivalmentaja on kieltänyt kommunikoinnin valmentajien kanssa. Osa erotuomareista on pyytänyt minua olla kertomatta meidän kahden välisistä keskusteluista, joita olemme käyneet. Tämä siksi, ettei heille tulisi sanktioita Palloliiton erotuomaritoiminnalta. Kuvailisin tätä johtamistapaa nimenomaan teollisen yhteiskuntajohtamisen viimeiseksi linnakkeeksi.

 

Annan tähän kaksi esimerkkiä, joihin olen itse osallistunut. Ensimmäisessä tapahtuneessa tilanteessa, joukkueemme pelaaja saa toisen varoituksen ja poistetaan kentältä. Ottelun jälkeen erotuomari myönsi virheensä ja ymmärsi meidän tarpeen anoa pois virheellinen varoitus ja kentältä poisto. Teimme vastalauseen ja anomuksen määräajassa kentältä poiston aiheuttamasta lisäpelikielloista seuraavissa tapahtumissa. Yllätykseksemme pelikieltoa ei kumottu vaan saamamme perustelujen ja päätöksen tulkinnassa oli käytetty erotuomarin antamaa vastinetta, jossa hän ei myöntänyt tehneensä virhettä. Soittaessani kyseiselle erotuomarille, huomasin heti aluksi hänen olevan hyvin vaivaantunut tilanteesta. Aistin selvästi syyksi, erotuomaritoiminnalta tulleet ohjeet toimintatavoista. Olin sanoton ja äärimmäisen ärtynyt. Kun juttelin tilanteesta myöhemmin kasvotusten ottelussa toimineen avustavan erotuomarin kanssa, joka myönsi suoraan tilanteen olleen hänen liputtama, joka oli täysin perusteeton. Hän pyysi anteeksi ja pahoitteli aiheutunutta hässäkkää tilanteen ympärillä käyttäen sanoja: ”Sinä tiedät syyt, miksi tämä meni näin.” Kun kyselin omia oletuksiani käyttäen syitä, hän tyytyi nyökkäämään hitaasti. Tiedän myös toisen täysin vastaavan tilanteen viime kaudelta. Jossa erotuomari, jopa kannusti tekemään anomuksen lisäpelikieltojen poistamiseksi, mutta muutti näkökulmaa, syystä tai toisesta.

 

Toinen tapaus on aivan tuore. Ottelussa vastustajan joukkueen pelaaja lähtee selkeästä paitsioasemasta paineistamaan meidän joukkueen pelaajaa. Vastustajan pelaaja toimii oppikirjamaisesti globaalin jalkapallon periaatteiden mukaisesti. Mikäli tällainen oppikirja olisi kirjoitettu, niin sivuilta löytyisi seuraavanlainen kuvaus: 

”Ensimmäisen puolustajan eli lähimmän pelaajan pallolliseen nähden tulee kiihdyttää oma vauhtinsa maksimiin ja suunnata juoksunsa kohti pallollista pelaajaa. Kun pallollisen aikaa ja tilaa ollaan maksimaalisella juoksulla pienennetty, tulee ensimmäisen puolustajan hidastaa vauhtiaan, jotta maksimaalinen suunnanmuutos mahdollisuus säilyy, kun pallollinen ottaa ensimmäisen kosketuksensa. Kun ensimmäinen puolustaja on tehnyt havainnon ensimmäisen kosketuksen suunnasta, tulee hänen jälleen nopeasti kiihdyttää maksiminopeuteen ja pyrkiä pallokosketukseen mahdollisimman nopeasti riistääkseen pallon omalle joukkueelle.” Videokuvat ovat todentaneet edellä tehdyn kuvauksen mukaisen toiminnan kiistattomasti. Tilanteesta ei kuitenkaan liputeta tai vihelletä paitsiota ja riistovaiheessa pelaajamme jalka osuu kiistattomasti vastustajan jalkaan. Alimpana pelaajan tehty rike on kentältä poiston arvoinen toiminto ja näin tilanteessa kävikin. Kaikkien jalkapallon sisäpiiriläisten kanssa käytyjen keskustelujen sisältö on helppo referoida: Selvä paitsio. Kun jälleen teimme anomuksen lisäpelikieltojen kumoamiseksi, saimme vastauksen, jonka logiikkaa on erittäin vaikea hyväksyä ja ymmärtää.

 

Perusteluissa ja päätöksissä Palloliiton pääsihteerin nimeämä kolmihenkinen työryhmä piti sähköpostikokouksen, jossa päättivät yksimielisesti, ettei paitsiolla ja kontaktilla ole selvää ja suoraa syy-yhteyttä ja siksi lisäpelikiellot pysyvät voimassa. Ottelun erotuomari ei antanut omaa vastinettaan tilanteesta, mutta silti työryhmä pysyi voimassa olevan päätöksen takana tietämättä hänen perustelujaan. En ole eläissäni törmännyt riitatapaukseen, jossa kahden osapuolen näkemyseroja selvittämä työryhmä päätyy kantaa, jota ei ole esitetty. Pidän myös kyseenalaisena tapana ratkoa riitatapausta sähköpostikokouksella, koska esittelijän näkemys toimii liian vahvana ehdotuksena työryhmän yksimielisestä ratkaisumallista. Minusta tällaiset toimintamallit eivät kuulu modernin yhteiskunnan toimintamalleihin, koska läpinäkyvyys on minimaalista. Monessakin yhteisössä ollaan kritisoitu kovaan ääneen toimintamalleja, joissa organisaatiot ja niiden osat itse valvovat omaa toimintaansa. Palloliiton kurinpitotoiminnassa tämän ei koeta olevan ongelmallista vaan tärkeää. Kyseinen toimintamalli aiheuttaa sen, että puolet on valittu jo ennakkoon, eikä totuutta saada näin koskaan esille.

 

Minulla olisi vastaavia tapauksia, vaikka kuinka ja paljon. Monessakin tapauksessa tilanteista ollaan tehty jonkinlainen erityisratkaisu, jossa erotuomarin päätöstä ei muuteta mutta valitusmaksu palautetaan valittajalle. Tämä jättää vähintäänkin harmaan varjon päätöksen tekemisen suhteen. Onko asiaan paneuduttu, onko katsottu optimisesti tilannetta? Onko päätöksen tekijöillä ollut riittävä asiantuntemus käytössä?  Olen kuullut todistustaakan olevan aina valittajalla. Valittajan pitää pystyä aukottomasti todistamaan, että kyseessä oli selvä virhe. Jalkapallosääntöihin jätetty tulkintojen vara on lähes poikkeuksitta osa päätöksiä, joita toimielimet jakavat riitatilanteissa. Siksi veden pitävän todistuksen antaminen on käytännössä mahdotonta.

 

Pelaajien osalta voidaan tukeutua erilaisiin videomateriaaleihin, mutta valmentajien oikeusturva on vieläkin olemattomampi, ellei valmennustiimillä ole omaa kameraa penkillä, jonne kortteja jaetaan. Mikäli tilanne on sana sanaa vastaan, voidaan hetkeä helposti verrata tilanteeseen, jossa joukkueen jäsen on känniääliö ravintolan ovella ja erotuomari on ravintolan ovella oleva järjestyksenvalvoja. Näin ollen lopputulos on helppo arvata jo etukäteen. Ymmärrän myös valitun metodologian erotuomarikoulutuksen suhteen, jossa auktoriteetti pitää ottaa peliä ohjatessa. Pitää esiintyä jämäkästi ja niin, että pelaajat tietävät kuka kentällä tilanteita johtaa. Mielestäni nykyajan johtamiskulttuuriin ei kuulu enää epäasiallinen kielenkäyttö missään tilanteessa, eikä pelolla johtamisen kulttuuria tarvita ansaitakseen kunnioitusta ja arvostusta.

 

Olen kuullut menneiden vuosien aikana myös kovin epäkorrekteja sanamuotoja erotuomareiden suusta sekä pelaajien että toimihenkilöiden suuntaan. Näistä ei julkisuudessa koskaan puhuta, mutta entä, jos pelaaja tai valmentaja sanoo tunnekuohuissaan jotain sopimatonta. Pelaajat saavat rangaistuksia, valmentajat saavat rangaistuksia, toimihenkilöt saavat rangaistuksia, jotka ovat julkista tietoa otteluiden jälkeen. Erotuomareiden kerho vetäytyy omaan koloonsa, pui asioita läpi, antaa varmasti palautetta toisilleen ja jakaa joitakin sanktioita. Näin oletan, mutta en missään nimessä voi olla varma, koska toimintakulttuuri on sisälle lämpenevä tai ainakin hyvin kaukana läpinäkyvästä. Tämä aiheuttaa sen, että kaikkia muita tekijöitä voidaan arvostella julkisesti paitsi tuomareita saatikka heidän johtajiaan. Omasta mielestäni tämä ei ainakaan auta luomaan yhdessä tekemisen meininkiä jatkossakaan. Ymmärrän myös sen, että erotuomarin työ ei ole varmasti helpoin ja hehkein kaikista hommista jalkapallopelin ympärillä ja siksi erilaisten varotoimien tekeminen on ollut tarpeellistakin. Kysyn vaan, että onko nykyinen toimintakulttuuri paras mahdollinen valinta lisätäkseen erotuomarityön kiinnostavuutta?

 

Haluan korostaa tähän lopuksi sen, etten ole osoittelemassa sormella yhtäkään erotuomari. Haluan tällä kirjoituksella ravistella olemassa olevia rakenteita ja siten myös mahdollistaa toimintamallien tulemisen modernille aikakaudelle. Tässä bisneksessä jo pitkään mukana olleena, ymmärrän myös sen, että eteenpäin pyrkivän erotuomarin kannattaa noudattaa sisäistä koodistoa, jotta tulevaisuuden näkymät olisivat esteettömiä. Tiedän kuinka hankalassa tilanteessa erotuomarit ovat, kun katsotaan kokonaisuutta. Viime kevään suursiivous erotuomaritoiminnassa jäi kesken, vaikka tilaisuus modernille toimintamallille tarjottiin hopealautasella. Kuten olemme saaneet lukea niin osan arvomaailmaan toimintakulttuuri ei sovi ja pettymys tilaisuuden hukkaamisesta on ollut suuri. Tämän vuoksi muutostarpeet eivät välttämättä rajoitu pelkästään erotuomaritoimintaan vaan jopa laajempaan kulttuurirakenteeseen, josta olen myös saanut kuulla. Ehkä näidenkin tarinoiden kuuluisi tulla julki, mutta sen aika ei ole vielä.

 

Tähän loppuun kerron syyn koko blogitekstilleni, jotta poistaisin rivien välistä lukijoiden mahdollisuuksia. Haluan, että koko jalkapalloperhe tulisi modernin johtamisen ja toimintakulttuurin kaudelle. Jokainen tuntisi olonsa turvalliseksi ja haluaisi laittaa oman panoksensa pelin ja pelitapahtumien parantamiseksi. Haluaisin, että meitä kaikkia kohdeltaisiin tasavertaisesti yhteisön aktiivisina jäseninä, ilman hierarkkista asetelmaa tai pelkoa työuralla etenemisen suhteen. Jalkapallopeli on työyhteisö, jonka yhdenvertaisina jäseninä toimivat kaikki. Heidän yhteisenä missionaan tulisi olla parempi peli kaikille. Omat voimavarani ja lopulta myös uskoni taustalla vaikuttamiseen onnistumiseen ovat loppuneet ja ilman että kukaan sisäpiiristä nostaa asiaa pöydälle, niin mikään ei muutu.

Tulevat sukupolvet ja uuden sukupolven valmentajat. Valitkaa itse aina avoin ja rehellinen toimintamalli. Älkää tehkö samoja virheitä mitä olen itse tehnyt. Tuokaa omia ajatuksia esille ja jättäkää kaikenlaiset turhat koodistot huomioimatta. Olkaa rohkeasti se mitä olette ja nauttikaa matkasta ja sen kaikista puolista.