OMA MATKANI VALMENTAJAKSI 2

 OMA MATKANI VALMENTAJAKSI 2

Omien päätöksieni lisäksi, joita edellisessä tekstissä avasin, koen olleeni etuoikeutettu sen vuoksi, että matkalleni on tullut eteen uskomattomia ihmisiä. Olen työskennellyt heidän kanssaan, joko samassa organisaatiossa tai jotenkin muuten. Osa heistä on myös minulle tuntemattomia henkilökohtaisella tasolla, mutta heidän luentonsa tai kirjansa ovat tehneet minuun vaikutuksen, jotka mielestäni ansaitsevat oman tekstinsä.

En halua laittaa henkilöitä tärkeysjärjestykseen, koska se on mahdotonta. Siksi päädynkin mainitsemaan heidät aikajärjestyksessä, jolloin he ovat astuneet elämääni. Marianne Miettinen, Pekka Clewer ja Tiina Röning ovat olleet ne kaikista tärkeimmät ihmiset ammatillisen itsensä kehittämisen näkökulmasta. Heillä jokaisella on poikkeuksellinen kyky lähestyä ihmistä ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Meiltä kaikilta neljältä löytyy tahtotila nähdä asioita urheilijan näkökulmasta, joka on ollut myös useiden keskustelujemme lähtökohtana. Kiitos teille kaikille yhdessä ja erikseen suunnan näyttämisestä, opeista ja ajatuksista löytää oma tieni.

Ensimmäinen muistoni itselleni oikean suunnan löytämiseen sai alkunsa Uefa A -kurssin aikana. Ihmisten valmentaminen luento sekä Jukka Tiikkajan kirja: Ihmisen valmentaminen, sai omat silmäni aukeamaan. Samaan hetkeen osui myös Carol Dweck:n avaama ajattelutapa: Growth mindset. Nämä kaksi tapahtumaa saivat käyntiin elämäni tärkeimmän työkalun itsekeskusteluun: Kuka minä olen?

Omaa sisäistä puhettani vaimensi kuitenkin hillitön tarpeeni ajatella edelleen peliä ja sen opettamista sisältöosaamisen puutteina. Viestintä taitojen kehittäminen ei tuntunut mitenkään merkittävältä asialta vaan mentiin asiajohtamisen periaatteiden mukaan. Onneksesi ajatuksen kasvun mielestä ja ihmisen valmentamisen tärkeydestä jäivät niin syvälle omaan mieleeni, että myöhemmin löysin oman tieni uudelleen. Tähän hetkeen on pakko kytkeä Aki Hintsan kirja: Voittamisen anatomia, jonka ajatukset ovat jättäneet itseeni lähtemättömän vaikutuksen. Myös kirjat Petteri Nykky - Menestyksen tie sekä Dettmann ja Johtamisen taito kuuluvat teoksiin, joihin palaaminen vahvistaa omia näkemyksiäni siitä: Millaiseksi haluan tulla?

Tavoitteeni saada toimia päävalmentajana ammattilaisorganisaatiossa kotikaupungissani ajoi kuitenkin itseäni kauemmas näistä hienoista ajatuksista sekä siitä millaiseksi haluan tulla. En tutkinut riittävästi omia juuri syitäni valmentaa, vaan etsin ratkaisuja erilaisista metodologioista eli tavoista saattaa oma tietoni urheilijoiden käyttöön. Tämän lisäksi huippu-urheilussa vallitseva tehovalmennuskulttuuri, ei millään tue näitä ajatuksia uuden sukupolven valmentajasta. Muutuin ja muutin itseäni sellaiseksi, joka sopisi paremmin valitsijoille, en sellaiseksi joka halusin olla.

Tämä kaikki jäsentely ja tiedostamisen aika on tullut vasta nyt, kun aikaa on lähes rajattomasti pysähtyä ja palata ajassa merkittäviin nivelkohtiin. Jäsentelyn ja tiedostamisen vuoksi olen tajunnut myös sen, että juurikin näissä kahdessa tekstissäni mainitsemani ihmiset ovat olleet itselleni kaikista suurimmat vaikuttajat. Olen siis saanut nauttia ihmisen valmentamisen periaatteista kaikissa tilanteissa, joissa kollegat tai seura- ja lajiyhteisö on ollut läsnä. En kuitenkaan ole osannut jäsentää sen merkitystä ennen tätä hetkeä ja olen siitä pahoillani niille, joita en ole osannut kiittää.

Olen osannut ja jopa onnistunut kertomaan osalle heistä sen miten kiitollinen olen, mutta suurimman osan kanssa tätä keskustelua en ole vielä käynyt. Kiitos rohkeudesta ja kyvykkyydestä Opo, JP, Jaska, Uri, Marko, Markus, Heppa, Köpi, Joni, Heli, Pete, Mikko, Jari, Tuska, Diego, Oja, Viki, Jori, Pönä ja kaikki muut joiden kanssa olen saanut työskennelllä ja oppia omalla matkallani.

Ilman kaikkien näiden henkilöiden tapaa tehdä asioita korkealla intohimolla suomalaista jalkapalloa kohtaa, en olisi varmasti koskaan ymmärtänyt sen tärkeyttä ja arvoa. Siksi siitä onkin tullut yksi tärkeimmistä juuri syistäni valmentaa eli auttaa urheilijoita.