2. VALMENTAJUUS HUIPPU-URHEILUSSA

2. VALMENTAJUUS HUIPPU-URHEILUSSA

Edellisessä tekstissäni yritin avata joitakin asioita mitä päävalmentajuuteen kuuluu suomalaisessa jalkapallo-organisaatiossa. Olen tuntenut itseni etuoikeutetuksi myös sen vuoksi, että olen päässyt huhtikuun lopun jälkeen tutustumaan myös uusiin Veikkausliigan organisaatioihin. Kiitos kaikille päävalmentajille, jotka olette avoimesti ottaneet oppijan vastaan teidän sisäpiiriinne.

Vierailujen aikana olen pyrkinyt tunnistamaan myös itselleni tutunpaa tehtäväkuvaa eli 2. valmentajan tehtävää. Voin helposti saaneeni vahvistusta siihen, että mikäli 2. valmentaja saa paneutua pelkästää päävalmentajan sparraamiseen sekä joukkueen auttamiseen on lopputulos positiivisen kehittymisen kannalta varmasti parempi. Tätä asiaa varmaan pidetään toriparlamenteissä itsestään selvyytenä, mutta sen enempää olettamukset ei voisi olla väärässä.

Omiin tehtäviini 2. valmentajana on kuulunut samanaikaisesti mm. valmennuspäällikön tehtävät, matkanjärjestäjän tehtäviä Suomessa ja ulkomailla, olosuhteiden järjestämistä viikko, kuukausi ja vuositasolla Suomessa ja ulkomailla, ravintospesialistina toimimista Suomessa ja ulkomailla, muut joukkueenjohtajan tehtäviin kuuluvia tehtäviä sekä kaikkien muiden juoksevien asioiden hoitajana mitä joukkueen ympärillä tapahtuukin.

Yksi mieleenpainuvimmista tapauksista oli kun olimme yhdellä pelireissulla ja lentojen paluuliput Itä-Euroopasta olivat hommaamatta. Järjestelin asiaa Suomessa olevan matkatoimiston kanssa, johon piti ottaa huomioon päävalmentajan toiveet matkustajien prioriteetista. Meillä nimittäin oli peli tulevana viikonloppuna Suomessa ja olimme keskiviikkona ilman paluulippuja kaukana kaukana kotoa. Hoidin liput sekä pelaajille että taustoille perjantai aamuksi, niin että taisimme matkustaa seitsemässä eri pienryhmässä, vähintään yhdellä pompulla jossain päin Euroopaa, Helsinkiin tai Tampereelle saman päivän iltana. Osa matkusti business-luokassa yhdellä lyhyellä vaihdolla ja osa kahdella pompulla economy-luokassa, pitkillä vaihtoajoilla. Ei ollut ihan yksinkertainen rasti ja samalla piti kuitenkin valmistautua tulevaan peliin. Mutta siitäkin selvittiin niin, että Europeli voitettiin ja kaikki pääsivät Suomeen.

Arkipäivissä olen toiminut aina niin, että tuen kaikilla tavoilla päävalmentajan toimintatapaa. Olen saanutkin tutustua todella erilaisiin tapoihin toteuttaa toimintakulttuuria päävalmentajien osalta ja siksi koen pystyväni tekemään tämän kyseisen tekstin 2. valmentajuudesta.

Ensimmäinen päävalmentajani opetti minut organisoimaan keräämäni tiedon kokonaisuudeksi. Samalla opettelin tuottamaan tuosta organisoidusta tiedosta harjoitteita, joita pystyin tarjoamaan päävalmentajalle ongelmien ratkaisemiseksi tai vahvuuksien vahvistamiseksi.

Toinen päävalmentajani opetti minulle sen, että mitä on määräharjoittelu. Myös sitä mitä toisessa Scandinavisessa maassa tehdään suorituskyvyn saavuttamiseksi. Tajusin sen jo tuolloin olevan toisenlainen tapa kuin mitä itselläni oli, mutta sekin opetti, kun sitä näin jälkikäteen analysoi.

Kolmas päävalmentajani tapa toimia oli näistä kahdesta edellisestä täysin poikkeava, sillä hän halusi ottaa käyttöön kaikkien valmennustiimin henkilöiden erityisosaamisen. Siinä hän onnistuikin erinomaisesti, tarkastellaan sitten asiaa siitä miten jokainen tiimin jäsen koki itsensä tärkeäksi tai mitä maratontaulukot tuloksista näyttävät.

Tuoreimmassa muistissa olevaan työhöni 2. valmentajana pystyn varmimmin antamaan todellisen kuvauksen arkipäivän toiminnoista. 

Saavuimme valmennustiimin koppiin kahdeksan aikoihin, jolloin hioimme edellisenä iltapäivänä saatua aihetta brainstorm -tyyppisesti. Minun tehtävääni kuuluin kokonaisuuden piirtäminen valkotaululle, jota sitten pyyhittiin ja hiottiin reilut puolituntia. Tämän jälkeen siirsin valkotaululle tulleet koukerot sähköiseen muotoon. Olen käyttänyt koko urani powerpointia harjoitusten suunnitteluun ja teen sitä myös jatkossa ellei muuta määrätä. Itselläni on satojen harjoitusten harjoituspankki, josta pystyn poimimaan pikaisestikin tarvittavia pohjia sekä muokkaamaan suunnitelmaa tarpeen mukaan. 

Tämän jälkeen tai samanaikaisesti kuuntelimme korva tarkkana fysioterapeutin viime hetken muutoksia pelaajiston määrän ja laadun osalta. Mikäli harjoitustavoitteiden saavuttamiseksi pelaajamäärä oli liian pieni, oli tehtäväni etsiä 2.asteen opiskelijoita, jotka pystyisivät osallistumaan harjoitukseen. Yleensä tämä hoidettiin niin, että asiaa varmisteltiin jo edellisenä iltapäivänä, mutta myös aamurekrytointeja tehtiin silloin tällöin.

Tämän jälkeen siirriymme kentälle harjoitusalueiden rakentamiseen. Olimme päivän alussa päättäneet kuka valmentaja saa minkäkin osion kentästä vai pitääkö esim. suorituskykyvalmentajan tarpeista johtuen rakentaa ensimmäisen harjoitteen kentästä vain osa valmiiksi. Kentät valmiiksi ja takaisin Stadionin syövereihin.

Itselläni oli tapana istuskella päivittäin myös pelaajien kopissa ja tarjota pelaajille mahdollisuutta jutella asioista, jotka saattaisivat tuntua liian vähäpätöisiltä kysyäkseen erikseen. Samalla pyrin aina myös aistimaan pukukopin tunnelmaa, kun pääsin sanomaan jokaiselle hyvää huomenta. Tämä tapahtui yleensä todella luontevasti, koska kävin kirjoittamassa pelaajien pukukopin valkotaululle päiväohjelman sekä harjoitusten sisällöt.

Aamuun saattoi myös kuulua joitakin yksilötapaamisia, mutta pyrin aina järjestämään yksilötapaamiset iltapäivään, jotta aamuni ei tulisi liian täyteen ohjelmaa, enkä pystyisi valmistautumaan harjoituksiin.

Aamuja käytin myös oman vastuualueeni, erikoistilanteiden, tutkimiseen. Etsin sekä tulevien vastustajien toisteisia toimintatapoja, että kansainvälisiä malleja tai trendejä. Varsinkin jälkimmäiseen sain valtavasti apua yhdeltä alan ammattilaiselta, jonka kanssa ystävystyin yhdellä seuravierailulla ulkomaisessa seuraassa. Kyseinen herra haluasi tuolloin erikoistua erikoistilannevalmentajaksi ja tänä päivänä tuo toive onkin hänen osaltaan toteutunut, kun hän saa elää unelmaansa huippuorganisaatiossa osana huippuvalmennustiimiä.

Harjoitusten sisältöihin voin palata, jossain myöhemmässä tekstissäni, mutta tässä yhdessä kuittaan sen näin lyhyesti. Harjoitukset vedettiin yhdessä, yleensä päävalmentajan johdolla, mutta myös niin, että sain vetää harjoituksia päävastuussa.

Harjoitusten jälkeen päivitin harjoitussuunnitelman niin, että siitä selvisi todellisuudessa se mitä äsken oltiin tehty. Tätä toimintamallia ehdotan kaikille valmentajille rutiiniksi, sillä jälkianalyysi on siten paljon tarkempaa tämän dokumentin ansiosta. Samalla päivitin myös harjoitusten osallistujien dokumentin, jossa eriteltiin pelaajat sen mukaan mitä he olivat treenissä tehneet. Loukkaantuneet fysion kansssa, palaavat osittain mukana jne. 

Lounaan jälkeen perehdyttiin aina seuraavan päivän harjoituksen rakenteeseen ja sisältöihin. Päävalmentajalla oli ajatus siitä, mitä tehtäisiin, jonka hän jakoi muulle tiimille. Viikot olivat kuitenkin hyvin rutiinin omaisia ja siksi muut tiimin jäsenet pystyivät viimeisenä vuonna jo ennustamaan mitä päävalmentaja tarjoaa seuraavaksi päiväksi. Joskus päävalmentaja pyysi tiimiläisiä nukkumaan yön yli ja etsimään joitakin harjoitteita asian toteuttamiseen. Tähän palattiin aina poikkeuksetta aamun brainstorm -hetkissä.

Iltapäivisin myös keskityttiin tuleviin vastustajiin, joita katsottiin sekä tehtiin pelisuunnitelmia. Jokainen tiimin jäsen sai kertoa omia näkemyksiään ja ehdotuksiaan, mutta päävalmentaja teki aina viimeiset päätökset, tietenkin. Tämä koski sekä ryhmitystä että pelaajistoa. Näistä hetkistä saimme myös etulyöntiasetelmaan, koska joskus keskustelut menivät hyvin yksityiskohtaisiin pelin nyansseihin, jotka opettivat meitä ymmärtämään enemmän toisiamme ja toistemme näkemyksiä pelin periaatteista tai ratkaisumalleista.

Itselleni kuului myös kahtena viimeisenä vuonna 2. valmentajana joukkueen ja yksilöiden psyykkisen suorituskyvyn prosessi ja harjoitteet. Oma mielenkiintoni kyseistä osa-aluetta kohtaan on valtava ja koinkin sen erittäin tervetulleeksi lisäksi valmentajuuteeni. Useat onnistuneet prosessit varsinkin yksilöiden kanssa ovat olleet oman 2. valmennustaipaleeni parhaimpia ja mieleenpainuvimpia hetkiä. Näitä harjoitteita tehtiin myös iltapäivisin tai sellaisina päivinä kun jalkapalloharjoitukset olisivat lisänneet loukkaantumisriskiä merkittävästi.

Tarinaa riittäisi tietenkin myös siitä, mitä peleissä ja peleihin valmistautumisessa tehtiin, mutta tähänkin voin palata jossain myöhemmässä tekstissäni. Toivottavasti asitte ainakin jonkinlaisen kuvan siitä mitä 2. valmentajuus huippu-urheilussa Suomessa on ;)