VALMENNUSTIIMIN OSAMISTARPEET JA TEHTÄVÄT

 VALMENNUSTIIMIN OSAMISTARPEET JA TEHTÄVÄT

Suomalaisessa jalkapallokentässä on vallallaan ilmiö, jossa edelleen uskotaan tai uskotellaan valmentajan olevan henkilö joka, osaa laaja-alaisesti kaiken mitä huippuvalmennukseen tarvitaan. Hänen ympärillään olevien ihmisten arvostus ja osaaminen on toissijainen juttu, koska tämä kaikki voipa yli-ihminen pystyy hoitamaan kokonaisuuden. Tämä ajatusmaailma on vallitseva varsinkin niillä, jotka päättävät rahojen käytöstä. Omasta kokemuksestani en voisi olla enempää erimieltä valmennustiimin arvosta moneltakin eri kantilta katsottuna.

Olen saanut toimia sekä vastuussa että osana valmennustimiä ja molemmissa tilanteissa itselleni on tullut vahvasti sama tunne. Ilman osaavaa ja ahkeraa tiimiä yksikään valmentaja ei pysty tekemään tulosta, mitataan sitä sitten tuloksina sarjassa tai yksittäisten pelaajien osaamisen kehittymisenä tai jotain siltä väliltä. Kaikki se mitä tälle välille tarvitaan on täysin mahdotonta yhden ihmisen tehdä. Pyrin tässä tekstissäni avaamaan omia näkemyksiäni valmennustiimien superosaajista.

Suomalainenkin huippujalkapallo-organisaatio vaatii jo melkoisen valmennusryhmän, jos arkilaatua pidetään arvokkaana ja merkityksellisenä asiana. Mikäli arki on vain pakollinen paha, ei siihen tarvita yhtä isoa joukkoa. Kuten jo edellisistä teksteistäni tiedättekin, itse ajattelen arkilaadun olevan kirkkaasti tärkein asia kun halauamme saavuttaa yhdessä voittoja niistä asioista, jotka ovat niitä merkittävimpiä, että suuri yleisö pystyy nauttimaan jalkapallo viihteestä.

Omat kokemukseni tästä "mystisestä" arkilaadusta kiteytyy fyysisen ja mentaalisen suorituskyvyn ympärille, jotta joukkue harmonia pystyisi syntymään. Kun aloitamme fyysisestä suorituskyvystä on sen asettaminen oikealle tasolle ehkä kuitenkin kaikista helpoin homma koko paketista. Mittaamalla jollain markkinoilla olevalla fyysisen datan keräämislaitteella erilaisia parametrejä pelaajan suorituksista peleissä ja harjoituksissa, pitkällä aikavälillä pystymme asettamaan tarpeet harjoittelulle selkeästi. Esimerkiksi, jos toteamme, että keskikenttäpelaajan tulee juosta korkean intensiteetin juoksuja 1500 metriä, 400m sprinttejä sekä liikutun kokonaismatkan tulee olla yli 12 000 metriä per peli pystymme asettamaan asettamaan harjoituksille tuon mukaiset viitearvot. Näiden viitearvojen mukaan pystymme rakentamaan harjoitteita fyysisten tavoitteiden suunnassa. Mikäli tämä olisi ainut tärkeä asia, olisi harjoittelu äärimmäisen helppoa rakentaa valmennustiimin suunnasta. Mutta kuten tiedämme, kokonaispakettiin liittyy paljon muitakin asioita.

Mentaalisen suorituskyvyn kanssa asia ei ole näin yksinkertainen. Meillä ei ole käytössä samanlaista ulkoista mittauslaitteistoa mentaalisesta tarpeesta otteluissa. Meidän tuleekin pystyä miettimään mitä pelaajat tarvitsevat, jotta heidän mentaalinen kapasiteettinsa olisi valmis käsittelemään tapahtumat ilman merkittävää tason alennusta ottelun aikana. Jokainen valmentaja tekee oman arvionsa, mutta itse lähestyn mentaalista suorituskykyä samantyyppisenä harjoitettavana asiana kuin vaikka fyysinen tai tekninen asia jalkapallossa. Tämä tekee siitä tietenkin asian, jota tulee harjoittaa samassa suhteessa kuin edellä mainittuja asioita. Tämä kuitenkin on harmillisesti se osa-alue, jota ei arjessa pidetä niin tärkeänä vaan siitä helposti nipistetään kun aikarajoitteet tulevat vastaan.

Mentaalinen osa-alue vaatii joko omakohtaista kokemusta pelaajana olemisesta tai äärimmäisen korkeaa empatiakykyä. Mikäli valmentajalla on molemmat osa-alueet, on mentaalisen suorituskyvyn tasojen määrittäminen helpompaa, muttei kuitenkaan helppoa. Itse olen törmännyt eniten vuosien aikana tunteiden hallinnan hankaluuteen. Tämä ylätason otsikko sisältää alapuolelle mielestäni melkein kaiken oleellisen mitä otteluiden mentaalinen suorituskyky vaatii. Esimerkiksi pystyykö pelaaja liu´uttamaan negatiiviset tunteet positiiviseksi epäonnistumisen sattuessa tai pystyykö pelaaja rakentamaan itseluottamusankkurin, jolla negatiivinen hetki siirretään tunteiden parkkipaikalle odottamaan myöhempää käsittelyä. Molempia konkreettisia keinoja käytetään maailmalla huippu-jalkapallossa sekä tietenkin muissa joukkuelajeissa. Jalkapallon problematiikka muihin suuriin pallopeleihin verrattuna ongelma syntyy siitä, ettei tunteita pääse "nollaamaan" hetkeksi vaihtopenkille vaan asia pitää pystyä hoitamaan pelin keskellä. 

Kun näiden kahden osa-alueen osaamistarpeet ovat jo yksistään korkeat pitää valmennustiimin osaajien, mielummin yhdessä, olla hyvin korkealla tasolla näiden asioiden ymmärtämisessä. Yhteinen ymmärrys näiden kahden tärkeimmän osa-alueen prioriteeteistä antaa mahdollisuuden korkean toisteisen arkilaadun toteuttamaiseen ja menestymiseen, kaikilla tasoilla.

Kun tavoitteena on joukkue harmonia, tulee yhteistoiminnallisia asioita harjoittaa sekä laadullisesti että määrällisesti paljon. Juurikin harmonia tavoittelu tekeekin koko harjoittelun optimoinnista äärimmäisen hankalaa. Jalkapallo toimintojen harmonisointi vaatii erilaisten tilanteiden yhteistä tunnistamista ja yhteistä ymmärrystä asioiden ratkaisemisesta. Tämä tietenkin useimmiten toteutuu (onneksi) muutaman pelaajan yhteistyössä, siksi koko joukkueen harmonisoinnille ei ole tarvetta. Lähimpien pelaajien ulkopuolisten pelaajien osaamiseksi riittää ymmärrys tilanteen eri mahdollisuuksista ja valmistautumista seuraavaan vaiheeseen. Esimerkiksi kun menetämme pallon, mitkä asiat ovat periaatteiden mukaisia, kuka ja ketkä aloittavat periaatteiden mukaiset toiminnot, miten muut reagoivat? Miten tilanne muuttuu kun olemme lähellä omaa maalia verraten hetkeen kun olemme vastustajan päädyssä? Toinen esimerkki hetkestä kun pyrimme pääsemään maalinteko paikkaan. Onko pallollisella ja pallottomalla sama havainnointiketju tilanteesta? Onko hetki edetä vai houkutella vastustajaa siirtymään lisää epäedulliseen paikkaan ennen hetkeämme edetä? Kun harmonia tästä hetkestä on yhteinen voimme tarjota pallolliselle oikeanlaisia apuja (tukia) toteuttaa hetkeä yhdessä.

Kun näitä edellä mainittuja hetkiä on karkeallakin jaoittelulla kymmeniä hyökkäykseen, puolustamiseen sekä tilanteenvaihtoihin voimme helposti todeta juurikin harmonia tavoittelun olevan juurikin se kaikista vaikein asia harjoittelussa. Kun tähän dilemmaan lisätään se, että harjoitteen pitäisi tukea sekä fyysistä tavoitetta että mentaalisen suorituskyvyn asiaa, tuleekin valmentamisesta sellainen taiteen laji, ettei sitä yksi ihminen pysty hallitsemaan.

Jos pystymme rakentamaan joukkueen ympärille tiimin, jossa kyseiset osaamistarpeet ovat läsnä. Tulee valmennustiimissä olla osaamisen lisäksi myös määrää. Keskimäärin joukkueessa on 25-30 pelaajaa, joiden tarpeet ovat kyseisistä osaamislueista täysin samanlaiset, kuitenkin hieman eri painotuksilla, johtuen yksilöllisesti osa-alueista.

Kun asetetaan valmennustiimin osaamistarpeet näiden kolmen osa-alueen ympärille, on helpompi auki kirjoittaa valmennustiimin tehtäväkuvat. Fyysisen suorituskyvyn "osastoon" kuuluu jalkapallon fyysisestä suorituskyvystä vastaavat ihmiset. Suorituskykyvalmentajat, fysioterapeutit ja lääkärit ovat tämän osa-alueen sydän, jota muiden valmennustiimin jäsenten kannattaa kuunnella herkällä korvalla.

Mentaalisen suorituskyvyn ryhmä ei meillä Suomessa ole kovinkaan vahva. Yleensä tämän asian ottaa hoitaakseen päävalmentaja yhdessä tiimin kanssa. Jossakin tapauksissa seura palkkaa myös ulkopuolisen ihmisen, jolle voi halutessaan käydä juttelemassa kun asiat ovat niin solmussa ettei ne itsekseen aukea. Omat parhaat kokemukseni asian hoitamiseen liittyvät kokemuksiin, jossa yksi valmennustiimin jäsen ottaa asian hoitaakseen ja vastuulleen. Hän tekee sitä päivittäin ja jatkuvasti, ilman tunnin mittaisen terapiaistunnon painetta. Näin ollen syy-seuraussuhteet ovat paremmin ymmärrettävissä. Mikäli tähän tehtävään saadaan vastuuhenkilön lisäksi sitoutettua koko valmennustiimi, tulee mentaalisen suorituskyvyn parantamisesta mahdollista.

"Harmoniaryhmään" tarvitaan myös osaajia. Luonnollisimmin tämän osa-alueen päävastuu on aina päävalmentajalla. Hän tarvitsee myös ympärilleen ihmisiä, jotka haastavat näkemyksiä ja tapoja. Päävalmentaja tarvitsee myös ihmisiä, jotka osaavat ja kykenevät siirtämään tarpeet harjoitteiksi. Nämä harmoniaryhmän jäsenet pysytyvät luomaan konkreettisia harjoitteita otteluissa esiintulleista haasteista ja onnistumisista. Harjoitteissa vahvistetaan jo osattua asiaa tai etsitään konkreettisia keinoja asioiden harmoonisempaan ratkaisuun. Päävalmentaja, muut valmentajat ja analyytikot yhdessä rakentavat pelaamisen periaatteet ja jos ne on rakennettu pelaajiston osaamisen ympärille, on voittojen saavuttaminen mahdollista kaikilla tasoilla.

Summa summarun, jotta korkea, toisteinen arkilaatu toteutuisi tulee suomalainen valmennustiimi rakentaa joidenkin periaatteiden pohjalle. Omat kokemukseni tukevat ajatusta, että valmennustiimissä on päätoimisia osaajia. Päävalmentaja, kaksi apuvalmentajaa, maalivahtivalmentaja, suorituskykyvalmentaja, analyytikko, fysioterapeutti ja huoltaja. Näiden lisäksi valmennustiimiin pitää saada puolipäiväisiä fysioterapeutti/hieroja, joukkueenjohtaja ja lääkäri. Tämä kymmenen hengen porukka, hyvin johdettuna, pystyy auttamaan joukkuetta saavuttamaan psyykkisesti turvallisen ja korkean vaatimustason ympäristön, joka perustuu tiedolla johtamisen periaatteisiin.

Harmillisesti tällaista määrää, saatikka osaamista ei missään suomalaisessa huippuseurassa nähdä. Jossain organisaatioissa valmennusosaamista on riittävästi, jossain suorituskykytiimiin on panostettu. Useimmissa organisaatioissa kuitenkin kaikilla osa-alueilla on valtavia puutteita ja siksi koenkin vahvasti seurojen luottavan enemmän onneen kuin todennäköisyyksiin. Ymmärrän taloudellisen aspektin olevan suurin syy tällaisten tiimien syntymättömyyteen. Mikäli seuraorganisaatio haluaisi nostaa valmentajuutta isompaan arvoon, tähän kokonaisuuteen pitäisi vielä lisätä urheilujohtaja, jonka erityisosa-alueena on valmentaminen ja globaalin jalkapallon pelaamisen perusperiaatteet. 

Tällä hetkellä ja edellä kuvailtuun perustuen uskallankin väittää, että suomalaisissa Veikkausliiga organisaatioissa ei saada todennäköisesti pelaajien ja valmennustiimien maksimaalista osaamispotentiaalia irti. Määrällinen potentiaali saadaan varmasti, koska useissa valmennustiimeissä ihmisillä on vastuullaan useita osa-alueita. Esimerkiksi tiedän maalivahtivalmentajan joka vastaa joukkueenjohtajan tehtävistä pelimatkojen järjestelijänä sekä fasiliteettien kehittäjänä kotistadionilla. Tiedän tiimeissä olevia valmentajia, jolla on vastuullaan juurikin pelimatkojen järjestelyjä tai analyytikon, joka vastaa isolta osalta myös urheilujohtajan tehtävistä.

Ymmärrys valmennustiimien osaamistarpeista tulee tulevaisuudessa lisääntymään myös Suomessa. Tämä ymmärrys toivottavasti lisää resursseja valmennustiimien rakentamiseen ja pääsemme lähemmäs hetkeä, jonka olemme Engalnnin valioliigan päätöskierroksilla nähneet. Manchester City ja Pep Guardiola marsittaa kentälle melkein viidenkymmenen hengen valmennustiiminsä, jota koko joukkue kiittää tehdystä työstä, mennessään yhdessä nostamaan ansaittua Valioliigan mestaruuspokaalia.