KIITOLLISUUS

 KIITOLLISUUS

Meidät ihmiset ja omien kokemusten mukaan meidät valmentajat on luotu jotenkin "virheellisesti" tunnistamaan ongelmia ja haasteita. Olemme kehittäneet itsellemme toimintatavan, jossa etsimme kehittämiskohteita päivästä toiseen. Tämä johtuu osittain myös valmentannuskoulutuskulttuuristamme sekä UEFAn määrittämistä osaamistavoitteita noissa koulutuksissa. Onneksi tämäkin on muuttumassa ainakin suomalaisessa valmennusosaamisenkehittämisen projekteissa.

Harvoin, jos koskaan olen keskustellut toisen valmentajan kanssa siitä mistä olemme kiitollisia. Yhtä harvoin olemme käyttäneet aikaa siihen, missä olemme onnistuneet.Tämä on käsittämättömän erikoinen toimintamalli, sillä teemme sitä kuitenkin päivittäin pelaajiston kanssa ja osaamme käydä kyseistä dialogia nykyään melko helposti.

Kiitollisuus on kuitenkin ihmisen tärkeimpiä taitoja, koska sen avulla osaamme arvostaa asioita, ihmisiä ja kokemuksia, joita olemme saaneet kokea ja kohdata. Ilman kiitollisuutta pidämme joitakin asioita itsestään selvyytenä, joita ne kuitenkaan eivät missään tapauksessa ole. Valmentajina pysähdymme kriisin hetkissä miettimään niitä menetettyjä asioita, ihmisiä ja kokemuksia, jotka olemme menettäneet. Yleisimmin tämä tapahtuvat potkujen tai tehtävistä vapauttamisen kohdissa, oman valmentajuutemme oppimisen hetkissä.

Omalle kohdalleni tämä oppimisen hetki viime keväänä on aiheuttanut muutamia mainittavia asioita, joista en ole kenenkään muun valmentajan puhuneen kyseisissä hetkissä. 

Ensimmäinen "tabu" on ihmissuhteiden ja ystävyyssuhteiden katoaminen. Kun me valmentajat rakennamme oman työelämämme tiimien toiminnan ympärille, emme ymmärrä heidän olevan hetken lainassa meidän omalla matkallamme. Keväällä minut pantiin pois niiden ihmisten luolta, jotka olivat olleet edelliset kolme vuotta minun lähimpiä ystäviä. Heidän kanssaan jaoin kiitollisuuden hetket, joita tulen muistelemaan vielä paljon myöhemminkin. He tekivät niistä kiitollisuuden hetkistä unohtumattomia ja arvokkaita. En osannut siitä heitä silloin kiittää, saatikka olla kiitollinen siitä, että heidän läsnäolonsa teki siitä juuri sellaisen, ainutlaatuisen hetken.

Toinen on arjen katoaminen. Tällä tarkoitan sitä rutinoitua arkea, turvallisuutta rytmikkäästä tekemisestä. Nyt deadlinet eivät paina, mutta silti stressiä saattaa ilmaantua. Stressiä tulee tietämättömyydestä ja siitä mitä tulevaisuus tuo vai tuoko se mitään. Tämä turvattomuus aiheuttaa juurikin niitä ajatuksia, joista monet erotetut valmentajat ovat haastatteluissaan puhuneet. Kelpaanko enää kenellekään? Saavutanko enää niitä tavoitteita joita olen asettanut? Tämän kaltaisia kysymyksiä, jokainen käy itsensä kanssa valmentajuuden kehittämisen prosessissa.

Molemmat edellä mainituista ovat negatiisia tunteita, joihin paras lääke on ollut itselläni kiitollisuuden harjoittaminen. Se johti melko nopeastikin parempaan hyvinvointiin, positiivisempaan mieleen ja levollisempaan elämään. Sitä täytyy harjoittaa, sillä "vinoon rakennettu" valmentajan mieli, ei luonnollisesti osaa olla kiitollinen.

Olen jo ennen potkujani tutustunut aiheeseen ja siihen tehtyihin tutkimuksiin 2000-luvun aikana. Itsensä kehittämisen taitojani harjoitellessani törmäsin kiitollisuuteen useasti matkan varrella, siksi siitä piti ottaa selvää. 

Kiitollisuuden lisääminen arkeen on luonut itselleni muutamia merkittäviä muutoksia omaan ajatusmaailmaani, joista nyt haluan alleviivata ne tärkeimmät opit.

1. Lisääntynyt optimismi

2. Yleisen hyvinvoinnin lisääntyminen

3. Parempi fyysinen kunto

4. Syventyneet ihmisuhteet

5. Iloisempi olo

6. Parempi itsekuri

Omat harjoitteeni kiitollisuuden lisäämiseksi ovat liittyneet kahteen toimintamalliin. Ensimmäinen oli kiitollisuusharjoitusten kuuntelu. Näissä valmiissa kuunteluissa minua ohjattiin suuntaamaan ajatuksia pois negatiivisuudesta, kohti positiivisuutta. Toinen metodi oli kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen. Tajuan sen tapahtuneen enemmänkin vahingossa kuin tarkoituksella, sillä itsensä tutkiskelu ja ajatusten jäsentely kirjoittamalla olivat itse asiassa myös kiitollisuuden lisäämistä omaan arkeeni.

Nämä harjoitukset ovat saaneet minut muuttamaan ajatusmaailmaani merkittävästi. Nykyään osaan olla kiitollinen monestakin asiasta, mutta olen edelleen matkalla seuraavaa tasoa. Osaan tällä hetkellä nähdä positiivisia asioita omassa elämässäni sekä olla niistä kiitollinen. Seuraavan tason saavuttamiseksi minun pitää opetella näkemään ihan tavallisia asioita myös oman minäni ulkopuolella. Tällä tarkoitan puiden lehtien havinaa ja siitä syntyvää rauhallisuutta tai liikennevalojen tarpeellisuutta ihmishenkien pelastamisen kannalta. Mutta tuolle tasolle minullakin on vielä matkaa, mutta kiitollisuus siitä, että olen löytänyt jo ensiaskelia kiitollisuuden tiellä on valtava.

Toivon jokaisen valmentajan ymmärtävän kuinka ainutlaatuisen hienossa hetkessä he ovat juurikin kyseisellä hetkellä. Toivon heidän ymmärtävän ainutlaatuisuuden olevan se mistä kannattaa olla kiitollinen. Kiitollisuus luo ympärillesi positiivisuutta ja syvä kiitollisuus positiivisuuden spiraalin. Tätä spiraalia ei kannata pysäyttää sillä sen tuomat voimat ovat jotakin uskomatonta. Tästäkin itselläni on kokemuksia sekä työelämässäni että kotona.

Viimeiseksi kiitän kaikkia niitä satoja ihmisiä, jotka ovat tehneet minun matkastani uniikin. Ette sitä ymmärrä, enkä itsekkään täydellisesti, mutta osaan olla kiitollinen teidän ainutlaatuisuudestanne. Olette opettaneet minua tulemaan paremmaksi versioksi itsestäni ja tätä polkua haluan jatkaa ehdottomasti. En pysty enkä haluakaan erottaa valmentaja-minääni siviili-minästäni, sillä se on yksi ja sama, ainakin omalla kohdallani.

Kiitos sinulle, jos jaksoit lukea tämän loppuun saakka. Toivottavasti tämä herätti ajatuksia kiitollisuuden mahdollisuuksista omalle matkallesi.